Apila, rikkaruoho vai nurmikkomme pelastaja?

Kun silloin keskikesällä urakoitsija tuli vihdosta viimein tekemään nuo meidän pihan pohjatyöt kuntoon, niin samana päivänä vanhempani olivat täällä sopivasti kylässä. Kun mullat oli levitetty pihaan ja vanhempani tekivät kotiin lähtöä, kysyin äidiltäni vielä vinkkejä nurmikon kylvämiseen. Luotan asiassa äitiini, koska hän on kuitenkin asunut 25 vuotta omakotitalossa, jonka yli 3000 neliön tontista ainakin 70% on nurmikkoa.

Äitini sanoi, että kannattaa valita sellainen siemensekoite, mikä sisältää apilaa. Näin nurmikko kasvaisi nopeasti ja mahdollisimman peittäväksi, eli sinne tänne ei jäisi paljaita multa-alueita. Meillä kun on tuo isotassuinen koira, niin se kantaisi pian käpälissään kaiken mullan sisälle.

Sami ei ollut kuulemassa äitini ohjeita. Hän insinöörille tyypilliseen tapaansa tutki asiaa itsekseen netistä. Sitten seuraavana päivänä kun menimme rautakauppaan voitte varmaan kuvitella millainen parisuhdeneuvottelu siinä oikein käytiin, kun toiselle sanottiin, että kannattaa ehdottomasti ottaa apilaa, ja toinen oli netistä lukenut apilan olevan rikkaruoho! Sami onneksi  taipui, ja sain ottaa pari pussillista apilan siemeniä.

Nurmikon kylväminen vei muutaman päivän. Kastelimme kylvetyn alueen itse vain kolme kertaa. Sitten poistuimme pariksi viikoksi maisemista. Sami lähti kiertämään Keski-Eurooppaa kaverinsa kanssa, minä ja koira loikoilimme mummolassa. Tuon ajan nurmikko oli täysin oman onnensa nojassa. Kun palasimme kotiin, se oli "räjähtänyt käsiin".

Nurmikko oli kasvanut oikein kunnolla, pelkän sateen ja auringon voimalla. Jos nyt tarkkoja ollaan, niin nurmikossa näkyy enemmän apilaa kuin ruohonkorsia. Mutta ei haittaa ainakaan minua. Taloa kiertää tasainen, vihreä matto. Missään ei näy koloja. Samin piti seuraavana päivänä lähteä ruohonleikkuriostoksille, jotta saatiin nurmikko siistittyä.

Mitenkähän olisi mahtanut käydä, jos en olisi ottanut sitä apilaa? Kasvaisiko pihalla vain siellä täällä vihreitä korsia?

Samia vieläkin välillä harmittaa tuo apilan määrä. Olen yrittänyt lohduttaa, että miettisi miten vähällä vaivalla loppujen lopuksi saimme peittävän nurmikon, kiitos apilan. Vain kolme kastelukertaa ja sade hoiti loput. Vihreä apilamatto on mielestäni parempi, kuin hajanainen ruohikko ja harmaa multa. Ja kuten äitini vielä sanoi, mieluummin apila kuin sammal. Ja koirakin tuntuu tykkäävän:

-Sanna-