Tämä on nyt Sulo-Helmi -blogin viimeinen päivitys!
En saanut aikaiseksi tehdä suursiivousta, joten käyn kevään aikana pikkuhiljaa lisäämässä uusia kuvia Kuvia meiltä -välilehdelle. Sieltä voi käydä kurkkimassa sisustuskuvia. Yläkerrasta sain jo ihan hyviä otoksia, joten ne kannattaa ainakin vilkaista. Ajattelin päivittää olohuoneen verhot piakkoin, niin saadaan niistäkin sitten kunnolliset kuvat. Ja kun kesä koittaa, saatan lisätä samalle välilehdelle vielä ulkokuviakin.
Ja ne kiitokset! Kuluneet neljä vuotta ovat olleet hienoja ja mahtavia. Monia osaavia ja auttavia käsiä on tarvittu tämän kodin tekemiseen ja valmiiksi saattamiseen. Toivottavasti muistan ainakin ne tärkeimmät:
Kiitos
Helmitalo työntekijöineen ja yhteistyökumppaneineen
Pappa, mummu, Vesa, Teemu, Päivi, Jaska, Harri ja Jarkko
Sukove Ky
Maanrakennus Lammila
putkimies Mäkilä & apupoika
Sähköasennus Karta
Rauman Erikoispuutyö
Teidän ansiosta meillä on koti! <3
-Sanna & Sami-
16. helmikuuta 2015
2. helmikuuta 2015
Vuoden 2014 tapahtumia
Vuosi 2015 alkoi ja tammikuukin ehti vaihtua helmikuuksi. Tämä on nyt Sulo-Helmi -blogin toiseksi viimeinen päivitys. Aika ei riitä enää tämän blogin päivittämiseen. Nyt on aika keskittyä asumiseen ja elämiseen. Viimeinen päivitys ilmestyy sitten, kun (seuraavan kerran siivoan talon lattiasta kattoon, niin...) saan sisustuksesta parempia valokuvia.
Niputan tässä lyhyesti yhteen vuoden 2014 kohokohdat:
Syksyllä 2013 ylitsemme puhalsi useampi syysmyrsky. "Kylässä kävivät" Reima, Eino ja Seija. Meidän takaterassin näkösuojat olivat niihin tuulen voimakkuuksiin liian heppoiset. Toinen notkahti ja toinen kaatui kunnolla. Kaatunut näkösuoja säilyi onneksi ehjänä, vain sadevesikouru otti osumaa. Nostimme sen alkukesästä uudelleen pystyyn ja nikkaroimme molempiin suojiin hieman jatko-osia. Nyt terassi on itsea siassa parempi kuin ennen, sillä uudet osat antavat lisää näkösuojaa ja yksityisyyttä. Lisäksi koko terassi näkösuojia myöten sai pintaansa uuden, tummanruskean puunsuojan.
.JPG)
Kesän isoin projekti oli etukuistin laajentaminen. Vaikka talon takana onkin iso terassi, niin oli hienoa saada myös talon varjoisammalle ja viileämmällekin puolelle oleskelupaikka. Lisäksi katettu kuisti on hyvä paikka myös koiralle. Siellä se hengaili syksyn sadekeleillä, kun kate suojasi turkkia kastumiselta. Kuistista tuli ehkä hieman isohko, sillä isäntä sai päättää sen mitat. Kokoa kuistille tuli vaatimattomat 12 neliötä (3x4 metriä). Kyllä mahtuu, koira ja muutama muu! :D
Autotallista sen verran, että perustukset ovat valmiina. Ne nyt vain ovat tuolla lumihangen alla piilossa, enkä hoksannut ottaa niistä kuvaa ennen lumen tuloa... Mutta ne perustukset ovat siellä ja keväällä alkaa rakentaminen!
Syksyn tullen perheeseemme tuli uusi jäsen:
Emmalla on nyt pikkusisko nimeltä Vilma <3 Hänkin on oikein hyvä ja valpas vahtikoira. Anteeksi naapurit... :D Tyttöjen yhteiselo sujuu hyvin, vaikka toinen on 60-kiloinen, laiska laumanvartija ja toinen on 10-kilonen, vilkas ja vikkelä paimenkoira. Emma on pomo ja Vilma lepyttelee isompaansa pesemällä Emman korvat päivittäin. Emma puolestaan pesee Vilman peffan, koska pentukoirien kanssa vaan pitää aina tehdä niin ;)
Yritän saada viimeisen päivityksen tehtyä vielä helmikuun aikana. Hyvää alkanutta vuotta 2015 kaikille lukijoille!
-Sanna-
Niputan tässä lyhyesti yhteen vuoden 2014 kohokohdat:
Syksyllä 2013 ylitsemme puhalsi useampi syysmyrsky. "Kylässä kävivät" Reima, Eino ja Seija. Meidän takaterassin näkösuojat olivat niihin tuulen voimakkuuksiin liian heppoiset. Toinen notkahti ja toinen kaatui kunnolla. Kaatunut näkösuoja säilyi onneksi ehjänä, vain sadevesikouru otti osumaa. Nostimme sen alkukesästä uudelleen pystyyn ja nikkaroimme molempiin suojiin hieman jatko-osia. Nyt terassi on itsea siassa parempi kuin ennen, sillä uudet osat antavat lisää näkösuojaa ja yksityisyyttä. Lisäksi koko terassi näkösuojia myöten sai pintaansa uuden, tummanruskean puunsuojan.
Kesän isoin projekti oli etukuistin laajentaminen. Vaikka talon takana onkin iso terassi, niin oli hienoa saada myös talon varjoisammalle ja viileämmällekin puolelle oleskelupaikka. Lisäksi katettu kuisti on hyvä paikka myös koiralle. Siellä se hengaili syksyn sadekeleillä, kun kate suojasi turkkia kastumiselta. Kuistista tuli ehkä hieman isohko, sillä isäntä sai päättää sen mitat. Kokoa kuistille tuli vaatimattomat 12 neliötä (3x4 metriä). Kyllä mahtuu, koira ja muutama muu! :D
 |
| Vahtikoira valvoo työn jälkeä... |
 |
| ...ja nukkuu sitten tyytyväisenä, kun työt on tehty hyvin :) |
 |
| Valmis kuisti. |
 |
| Ei siitä mitenkään iso tullut... ;) |
 |
| Tyytyväinen koira. Varjossa ja viileässä on hyvä torkkua. |
Autotallista sen verran, että perustukset ovat valmiina. Ne nyt vain ovat tuolla lumihangen alla piilossa, enkä hoksannut ottaa niistä kuvaa ennen lumen tuloa... Mutta ne perustukset ovat siellä ja keväällä alkaa rakentaminen!
Syksyn tullen perheeseemme tuli uusi jäsen:
Emmalla on nyt pikkusisko nimeltä Vilma <3 Hänkin on oikein hyvä ja valpas vahtikoira. Anteeksi naapurit... :D Tyttöjen yhteiselo sujuu hyvin, vaikka toinen on 60-kiloinen, laiska laumanvartija ja toinen on 10-kilonen, vilkas ja vikkelä paimenkoira. Emma on pomo ja Vilma lepyttelee isompaansa pesemällä Emman korvat päivittäin. Emma puolestaan pesee Vilman peffan, koska pentukoirien kanssa vaan pitää aina tehdä niin ;)
 |
| Mamman murut <3 |
 |
| Pystykorva ja luppakorva <3 |
Yritän saada viimeisen päivityksen tehtyä vielä helmikuun aikana. Hyvää alkanutta vuotta 2015 kaikille lukijoille!
-Sanna-
22. lokakuuta 2014
Viisi kuukautta odottelua
Terve taas ja tuhannesti anteeksi, ettei meistä ole kuulunut mitään!
Viimeksi taisin maaliskuussa käydä täällä hehkuttamassa, miten meidän autotalliprojekti polkaistiin käyntiin. No tyhjäähän siinä polkaistiin: kaikki meni muuten hyvin, mutta varsinaiset työt meidän tontilla alkoivat vasta tämän viikon maanantaina. Kyllä! Eli viitisen kuukauttako tässä saatiin odotella, että kaivinkoneen kauha iski ensimmäisen kerran maahan...?
Nyt sitten rassaa nämä jo alkaneet pakkaskelit. Jos talvi aikoo tulla jo nyt, ei tallin perustuksia saada välttämättä valettua enää tämän vuoden puolella. Tavoite on, että tallin perustukset saataisiin vielä valmiiksi vuonna 2014, niin saamme heti keväällä alkaa rakentaa runkoa.
Muuten elämä sujuu ja soljuu ihan mallikkaasti, ei mitään valittamista.
Tätä blogia on tullut päivitettyä niin harvoin, että olen ajatellut useasti tämän lopettamista. Pitää vielä ottaa yläkerrasta kuvia -onhan se ollut jo vuoden päivät valmis- ja keksiä jotkut hyvät loppusanat. Ja kiitokset, totta kai.
-Sanna-
Viimeksi taisin maaliskuussa käydä täällä hehkuttamassa, miten meidän autotalliprojekti polkaistiin käyntiin. No tyhjäähän siinä polkaistiin: kaikki meni muuten hyvin, mutta varsinaiset työt meidän tontilla alkoivat vasta tämän viikon maanantaina. Kyllä! Eli viitisen kuukauttako tässä saatiin odotella, että kaivinkoneen kauha iski ensimmäisen kerran maahan...?
Nyt sitten rassaa nämä jo alkaneet pakkaskelit. Jos talvi aikoo tulla jo nyt, ei tallin perustuksia saada välttämättä valettua enää tämän vuoden puolella. Tavoite on, että tallin perustukset saataisiin vielä valmiiksi vuonna 2014, niin saamme heti keväällä alkaa rakentaa runkoa.
Muuten elämä sujuu ja soljuu ihan mallikkaasti, ei mitään valittamista.
Tätä blogia on tullut päivitettyä niin harvoin, että olen ajatellut useasti tämän lopettamista. Pitää vielä ottaa yläkerrasta kuvia -onhan se ollut jo vuoden päivät valmis- ja keksiä jotkut hyvät loppusanat. Ja kiitokset, totta kai.
-Sanna-
19. maaliskuuta 2014
Back in Business!
Hei vaan kaikki!
Anteeksi luvattoman pitkä bloggaustauko! Tässä vierähti koko talvi ohitse yläkerran sohvalla köllötellessä ja siitä tosiasiasta nauttien, että meidän yläkerta on tosiaankin valmis! Tai no, valmis lienee suhteellinen käsite, sillä listat ja vessan peili puuttuvat vieläkin... Mutta eikös puulistojen ole vain hyvä seistä jonkin aikaa siinä huonetilassa, mihin ne lopulta sijoitetaan? Näin puu löytää "oikean mittansa", eikä enää turpoile ja kutistu, kun ilmankosteus ei vaihtele? Heh heh, eikö olekin hyvä selitys? ;)
Tässä on siis oleskeltu hyvän aikaa ilman sen kummempaa rakennusstressiä. Liekö aikainen kevät vai mikä, kun alkaa taas sormet syyhytä tekemisen puutteesta. Olemme siis alkaneet suunnitella autotallin rakentamista.
Ensin etsimme netistä meille parhaiten sopivan pohjaratkaisun. Hyviä pohjakuvia löytyy autotallipaketteja tarjoavien yritysten sivuilta. Emme kuitenkaan ota mitään materiaalipakettia, saati sitten valmiiksi pystytettyä tallia, koska näiden yritysten hinnoissa tuntuu olevan todella paljon ilmaa...
Meidän tallin on oltava ehdottomasti sivusta ajettava ja varaston täytyy sijaita tallin vieressä, ei sen takana. Päädystä ajettava talli ei sovi meidän tontille, se tulisi liian lähelle taloa. Tämä todettiin jo aikoinaan asemapiirrosta suunniteltaessa. Otimme yhteyttä vastaavaan mestariimme, jos hän voisi piirtää meille rakennuslupaan tarvittavat pohja-, julkisivu-, rakenne- ja perustuskuvat. Hän tulee ensi viikolla käymään, niin voimme keskustella tarkemmin yksityiskohdista.
Mietimme aluksi varastoa+yhden auton tallia+katosta. Tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että lämmintä varastotilaa ei voi koskaan olla liikaa, ja on se autokin kiva saada kovilla pakkasilla kunnolla suojaan, joten päädyimme kahden auton talliin+varastoon. Rakennuksen lämmitys hoidettaisiin ilmalämpöpumpulla.
Mutta kunhan saamme vastaavan ensi viikolla käymään, niin olemme taas vähän viisaampia. Tontin muoto aiheuttaa vähän päänvaivaa. Meidän etupiha kun on melko jyrkkää alamäkeä, että miten paljon tallin ympäristöä täytyykään lopulta nostaa...
Tähän vielä kuvia suunnitelmia selventämään!
-Sanna-
Anteeksi luvattoman pitkä bloggaustauko! Tässä vierähti koko talvi ohitse yläkerran sohvalla köllötellessä ja siitä tosiasiasta nauttien, että meidän yläkerta on tosiaankin valmis! Tai no, valmis lienee suhteellinen käsite, sillä listat ja vessan peili puuttuvat vieläkin... Mutta eikös puulistojen ole vain hyvä seistä jonkin aikaa siinä huonetilassa, mihin ne lopulta sijoitetaan? Näin puu löytää "oikean mittansa", eikä enää turpoile ja kutistu, kun ilmankosteus ei vaihtele? Heh heh, eikö olekin hyvä selitys? ;)
Tässä on siis oleskeltu hyvän aikaa ilman sen kummempaa rakennusstressiä. Liekö aikainen kevät vai mikä, kun alkaa taas sormet syyhytä tekemisen puutteesta. Olemme siis alkaneet suunnitella autotallin rakentamista.
Ensin etsimme netistä meille parhaiten sopivan pohjaratkaisun. Hyviä pohjakuvia löytyy autotallipaketteja tarjoavien yritysten sivuilta. Emme kuitenkaan ota mitään materiaalipakettia, saati sitten valmiiksi pystytettyä tallia, koska näiden yritysten hinnoissa tuntuu olevan todella paljon ilmaa...
Meidän tallin on oltava ehdottomasti sivusta ajettava ja varaston täytyy sijaita tallin vieressä, ei sen takana. Päädystä ajettava talli ei sovi meidän tontille, se tulisi liian lähelle taloa. Tämä todettiin jo aikoinaan asemapiirrosta suunniteltaessa. Otimme yhteyttä vastaavaan mestariimme, jos hän voisi piirtää meille rakennuslupaan tarvittavat pohja-, julkisivu-, rakenne- ja perustuskuvat. Hän tulee ensi viikolla käymään, niin voimme keskustella tarkemmin yksityiskohdista.
Mietimme aluksi varastoa+yhden auton tallia+katosta. Tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että lämmintä varastotilaa ei voi koskaan olla liikaa, ja on se autokin kiva saada kovilla pakkasilla kunnolla suojaan, joten päädyimme kahden auton talliin+varastoon. Rakennuksen lämmitys hoidettaisiin ilmalämpöpumpulla.
Mutta kunhan saamme vastaavan ensi viikolla käymään, niin olemme taas vähän viisaampia. Tontin muoto aiheuttaa vähän päänvaivaa. Meidän etupiha kun on melko jyrkkää alamäkeä, että miten paljon tallin ympäristöä täytyykään lopulta nostaa...
Tähän vielä kuvia suunnitelmia selventämään!
-Sanna-
26. lokakuuta 2013
Yläkerran valaistus
Ihastuimme keittiössämme olevaan epäsuoraan valaistukseen niin paljon, että pakkohan sitä oli yrittää saada samaa tunnelmaa yläkertaankin.
Epäsuoria valaisimia on varmasti saatavilla myös valmiina, mutta me teimme valaisimet itse 12 millisestä vanerista, reunalistasta, valkoisesta maalista, koukuista ja ketjuista. Sähköasentaja oli onneksi mukana näissä meidän ideoissa, joten lopputulos vastaa sitä mitä haluttiin. Sähkömies asensi valaisimiimme pistotulpat, joten ne on tarvittaessa todella helppo irroittaa ja ottaa alas. Yläkerrassa on siis kolme tällaista valaisinta, oleskeluhuoneessa kaksi ja makuuhuoneessa yksi.
Spotit ovat hopeiset Airamin Planexit ja lamppuina Airamin Megaman LED-lamput, joiden värilämpötila on 2800K, eli melko keltaista. Olisimme halunneet spotteihin valkoista valoa, mutta meille oli tilattu väärät lamput emmekä jaksaneet alkaa vääntää myyjän kanssa kättä asiasta, koska kyseisessä puljussa on aina ollut todella nihkeä palvelu. Otettiin mitä saatiin ja poistuttiin paikalta.
LED-nauha puolestaan on Airamin Triton 12V, värilämpötila 4100K, sitä toivottua valkoista valoa. Nauhassa on toisella puolella tarra, jonka avulla sen voi kiinnittää. Nauha on kuitenkin sen verran jäykkää, että meidän kapeissa valaisimissa tarrakiinnitys ei toiminut, kun yritimme saada nauhaa taipumaan kulmista. Kehitimme hätäisen patentin lyhyistä ruuveista. Nyt nauha lepää vanerin päällä kyljellään ja se on tuettu ruuveilla pystyyn. Ruuvit muodostavat "kujan", joka pitää nauhaa pystyssä.
Tältä valaisin näyttää ylhäältä päin. LED-nauha oli sen verran pitkä, että sitä jäi tuollainen pieni kieppi jäljelle. Ei kuitenkaan raaskittu katkaista sitä, joten kieppi sai jäädä. Sähköasentaja liimasi muuntajat ja johdot kuumaliimalla kiinni vaneriin, jotta ne eivät vilku valaisimien reunoilta.
.JPG)
Pelkät ledit toiminnassa.
Spotit toiminnassa. Tässä kuvassa valo ei tule pelkästään näistä kahdesta spotista. Takanani on toinen samanlainen valaisin ja näiden molempien valaisinten spotit syttyvät samasta katkaisijasta. Eli todellisuudessa kuvassa näkyy neljän spotin valomäärä eikä kahden.
Spotit ja ledit yhdessä.
Otin kuvat järjestelmäkameralla ilman salamaa. Kuten alimmasta kuvasta näkyy, niin kaikkien valojen ollessa päällä ledit jostain syystä syövät tehoa spoteilta, jolloin tila on hämärämpi kuin pelkkien spottien ollessa päällä. Mutta nyt kellertävät spotit eivät jaksa harmittaa. Tuohan tuo kellertävä valo kodikkaampaa tunnelmaa kuin valkoinen valo.
-Sanna-
Epäsuoria valaisimia on varmasti saatavilla myös valmiina, mutta me teimme valaisimet itse 12 millisestä vanerista, reunalistasta, valkoisesta maalista, koukuista ja ketjuista. Sähköasentaja oli onneksi mukana näissä meidän ideoissa, joten lopputulos vastaa sitä mitä haluttiin. Sähkömies asensi valaisimiimme pistotulpat, joten ne on tarvittaessa todella helppo irroittaa ja ottaa alas. Yläkerrassa on siis kolme tällaista valaisinta, oleskeluhuoneessa kaksi ja makuuhuoneessa yksi.
Spotit ovat hopeiset Airamin Planexit ja lamppuina Airamin Megaman LED-lamput, joiden värilämpötila on 2800K, eli melko keltaista. Olisimme halunneet spotteihin valkoista valoa, mutta meille oli tilattu väärät lamput emmekä jaksaneet alkaa vääntää myyjän kanssa kättä asiasta, koska kyseisessä puljussa on aina ollut todella nihkeä palvelu. Otettiin mitä saatiin ja poistuttiin paikalta.
LED-nauha puolestaan on Airamin Triton 12V, värilämpötila 4100K, sitä toivottua valkoista valoa. Nauhassa on toisella puolella tarra, jonka avulla sen voi kiinnittää. Nauha on kuitenkin sen verran jäykkää, että meidän kapeissa valaisimissa tarrakiinnitys ei toiminut, kun yritimme saada nauhaa taipumaan kulmista. Kehitimme hätäisen patentin lyhyistä ruuveista. Nyt nauha lepää vanerin päällä kyljellään ja se on tuettu ruuveilla pystyyn. Ruuvit muodostavat "kujan", joka pitää nauhaa pystyssä.
Tältä valaisin näyttää ylhäältä päin. LED-nauha oli sen verran pitkä, että sitä jäi tuollainen pieni kieppi jäljelle. Ei kuitenkaan raaskittu katkaista sitä, joten kieppi sai jäädä. Sähköasentaja liimasi muuntajat ja johdot kuumaliimalla kiinni vaneriin, jotta ne eivät vilku valaisimien reunoilta.
.JPG)
Pelkät ledit toiminnassa.
Spotit toiminnassa. Tässä kuvassa valo ei tule pelkästään näistä kahdesta spotista. Takanani on toinen samanlainen valaisin ja näiden molempien valaisinten spotit syttyvät samasta katkaisijasta. Eli todellisuudessa kuvassa näkyy neljän spotin valomäärä eikä kahden.
Otin kuvat järjestelmäkameralla ilman salamaa. Kuten alimmasta kuvasta näkyy, niin kaikkien valojen ollessa päällä ledit jostain syystä syövät tehoa spoteilta, jolloin tila on hämärämpi kuin pelkkien spottien ollessa päällä. Mutta nyt kellertävät spotit eivät jaksa harmittaa. Tuohan tuo kellertävä valo kodikkaampaa tunnelmaa kuin valkoinen valo.
-Sanna-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)