Lyhyesti ja ytimekkäästi...

...mitään ei ole tapahtunut. Täällä hommat eivät ole edenneet mihinkään suuntaan viimeisten viikkojen aikana.

Maanrakennusurakoitsijaa ei ole kuulunut eikä näkynyt. Perään on soiteltu ja tämä sanoo aina tulevansa joko loppuviikosta tai ensi viikolla. Tämä sama lupaus kuultiin taas toissapäivänä. Piha on edelleen rumaa savipeltoa ja naapureita varmasti ihmetyttää/ottaa päähän miksi emme ole tehneet pihallemme mitään. Eipä tuo mikään korttelin kaunistus ole.

Koska pihahommat seisovat edelleen, emme ole pitäneet mitään kiirettä pihavajan hankkimisen ja aidan suhteen. Aitakuvat rakennusvalvontaan on edelleen piirtämättä. Takaterassia ollaan vähän suunniteltu, että jos siitä tekisi suosiolla koko talon levyisen (ottaen tietysti rännit ja rännikaivot huomioon) ja kolme metriä syvän.

Yläkerrassa ei ole tapahtunut mitään edistystä. Olen lisäksi kadottanut meidän kameran taas johonkin, joten en edes pysty ottamaan kuvia, että mitä siellä on tähän asti tehty. Viikon päästä Samin kaveri tulee auttamaan ja yhdessä heidän olisi tarkoitus laittaa tuulensuojalevyt paikoilleen. Levyt ovat vielä hankkimatta.

Ulkomaalauskaan ei ole edennyt mihinkään. Sami yrittää löytää jostain lainaksi edullisia telineitä ja maalitkin pitäisi saada totta kai hyvään hintaan. Emme tosin ole päässeet vieläkään selkeään yksimielisyyteen maalin sävystä. Porukat ovat lupautuneet auttamaan maalaamisessa, mutta Samin ja isäni vapaapäivät eivät täsmää. Vaikka en kyllä tajua mihin heitä enää tarvitaan, jos meitä kykeneviä maalareita on jo minä, äitini ja pikkuveljeni. Mutta kun se maalaaminen on kuulemma PAKKO aloittaa ylhäältä päätykolmioista, ettei vain tule valumia. Huokaan syvään ja kiroan hiljaa sisälläni...

Meinaa iskeä stressi, kun tekemistä on niin maan helkkaristi, mutta muiden hannareiden takia mikään ei etene. Anteeksi avautuminen, mutta mua ihan oikeesti ottaa päähän.

Loppuun vielä yksi jännä huomio. Pari naapuria on kysellyt koska me muutamme taloomme. Ilmeet ovat näkemisen arvoisia kun kerron meidän asuneen talossa jo maaliskuun alusta saakka. Ilmeisesti maalaamaton julkisivu, ruma piha ja pinkka kakkosnelosia talon seinustalla antaa sen vaikutelman, että talo on sisältä täysin vaiheessa.


-Sanna-

Budjetista

Minun piti julkaista tämä teksti jo kuukausi sitten, mutta onnistuin unohtamaan sen kaikkien muiden kiireiden keskellä...

Ynnättiin muuton jälkeen raksamapista laskuja yhteen, jotta saisimme selville mitä budjetillemme kuuluu. Olimme aivan varmoja, että ylitystä on tullut, mutta tulos yllätti meidät molemmat: plussan puolella ollaan! Laskelmissa on mukana myös kaihtimet ja tv-antenni, joita emme alunperin tajunneet budjetoida ollenkaan.

Raha-asiat ovat pysyneet hienosti tasapainossa. Jos jostain on tullut ylimääräisiä kuluja, niin olemme onnistuneet säästämään toisaalla. Ylimääräisiä kustannuksia tuli mm. muovimatosta ja liittymistä, alitusta tuli puolestaan takasta, rakennusluvasta, työmaasähköstä- ja vedestä, sekä jätehuollosta. Pankkiin kun ollaan oltu yhteydessä, niin virkailija on aina jaksanut kehua: "hyvin olette pysyneet budjetissa".

Tarkat euromäärät kiinnostavat tietysti kaikkia, että paljonko sitä rahaa on oikeasti mennyt. Karkea summa alakerran osalta on 2000 euroa neliö. Talon todellinen neliöhinta selviää sitten kun yläkerta on valmis.


-Sanna-

Näköyhteys naapuriin saatu

Helatorstaina kaivinkone teki ahkerasti töitä meidän pihalla ja sai raivattua pois maanrakennustöiden jäljiltä jääneet korkeat kunttakasat. Vielä tuota samaa aluetta pitäisi vähän siistiä. Naapuriin -ja siitä seuraavaankin pihaan- on nyt esteetön näkymä, joten yritämme katkaista sen pihavajalla ja joskus tulevaisuudessa kasvihuoneella. Samalle tontin laidalle rakennetaan sitten joskus vielä autokatos.

Lopun pihan osalta pitäisi vielä kaivaa pois kerros savea, jotta multa ei valuisi kuivuneen saven päältä ojaan ensimmäisten rakkasateiden aikana. Niin, ja takapihaa pitää vielä kaivamalla "kallistaa", jotta sadevedet eivät seisoisi, vaan todellakin valuisivat ojiin. Saven seassa on myös kiviä ja kuivuneita juurakoita, niin nekin olisi hyvä saada sieltä pois. . Sitten vielä mullan ja sepelin levitykset päälle. Tontin nurkassa on myös läjä isoja kiviä, jotka ajattelin ensin heivata pois, mutta tulin toisiin aatoksiin. Ne saa jäädä tontin nurkkaan, mutta niitä asetellaan vähän paremmin.

Olen niin malttamaton tuon pihan suhteen, kun koiraparalla ainoa pehmeä ruohikkoinen alusta on ojan ja tien vieressä. Se niin mielellään makoilisi nurmella, mutta kun tuo tien vierusta ei ole kovin turvallinen paikka. Sitten kun multa on levitetty ja ruohon siemenet kylvetty, tuo hurtta tietenkin kantaa sitä multaa tassuissaan ja turkissaan sisälle. Tai sitten se herkuttelee märällä mullalla. No, sekin on vain kestettävä.

Kerrottakoon näin loppukevennyksenä, että kävin pikaisesti ulkona räpsimässä nämä kuvat ja jalassa minulla oli crocsit. Jos olisin ajatellut kahdesti ja laittanut kumisaappaat, olisi vahinko ollut huomattavasti pienempi, kun upposin pehmeään mutaan jota tuolla tontin perällä riittää. Ei muuta kuin crocsit, sukat ja housut pesuun. Eli kyllä minä haluan tuon pihan kuntoon muutenkin kuin vain koiran takia...

-Sanna-

Helmitalo YouTubessa

Googletin Helmitalon tässä yhtenä päivänä ihan vain vakoillakseni onko World Wide Webbiin tullut uusia Helmitalo-blogeja. Yllätyin iloisesti, kun löysinkin linkin YouTube-videoon, jonka on tehnyt Wave 100, eli Tampereen alueen uusi paikallis-tv.

Tutustumisen arvoinen pätkä ihan kenelle vain.


-Sanna-

Yläkerran teko virallisesti aloitettu

Sami ja iskä siis työstivät pari päivää tuota meidän yläkertaa. Ensimmäinen työpäivä jäi hieman lyhyeksi, koska suurin osa ajasta meni puutavaran hakemiseen ja ihmettelemiseen, että mistä oikein aloitetaan. Ja sitä samperin puhallusvillaa riitti lapioitavaksi. Yrittävät ilmeisesti jatkaa hommaa viikonloppuna, jos toinen ei joudu töihin.

Jos joku olisi viime syksynä osannut kertoa, että raksamme seisoo talon pystytyksen jälkeen kuukauden, olisimme ilman muuta aloittaneet yläkerran teon jo silloin. Nyt ukot saavat painaa hommia villan keskellä. 

Yläkerrassa on nyt kakkosneloset naulattuna kattotuoleihin  kiinni ja lastulevyt on kannettu ylös. Taisi sinne pari villapakettiakin mennä. Äijien ahertaessa minä toimin alhaalla luukkuapinana, eli kun käsky kävi, avasin olohuoneen katossa olevan ullakkoluukun ja päästin miehet alas. Ja aina kun luukun avasi, putosi alas selluvillaa. Eilen tuli imuroitua sellaiset viisitoista kertaa. Jossain välissä oli pakko käydä ruokaostoksilla, jossa minulla vierähti odotettua kauemmin. Jos jokin hätätilanne olisi tullut, olisivat miehet varmaan päässet alas ulkokautta pelastustikkaita pitkin.

Koiraparkakin nukkui pöydän alla melkein koko päivän. Meteliä taisi olla hieman liikaa, kun yläkerrasta kuului pauketta ja se imurikin möykkäsi koko ajan. Lisäksi minulla riitti tekemistä siivoamisessa, ruuanlaitossa ja muissa kotihommissa, joten en ehtinyt juurikaan viettää aikaa sen kanssa. Illalla vein koiran hyvitykseksi vähän pidemmälle lenkille, jolla se sai purkaa päivän aikana kertynyttä energiaa.

Naapurin pihaan tuotiin eilen kaivinkone. Siellä se seisoo, eikä kukaan käytä sitä. Tekee niin mieli mennä vähän opettelemaan sen toimintaa ja alkaa itse kaivamaan tuota pihaa kuntoon. Turhaa se kone siellä käyttämättömänä seisoo. Kuinka kauan tässä pitää vielä odottaa??


-Sanna-