Motivaatio-ongelmia

Hosumalla tulee tunnetusti vain kuspäisiä kakaroita. Liekö syynä päättynyt kesä, alkanut syksy, vai mikä lie motivaatiokato, kun mitään ei taas oikein tapahdu.

Yläkerrasta on turha sanoa yhtään mitään. On siellä elokuun aikana käyty, mutta mitään ei ole tehty. Samin piti "uhrata" kesälomansa yläkerralle, mutta muut kiireet ja se samperin pihavaja veivät kaiken ajan. Koirakin kaipailee aitaustaan, mutta vasta meillä on metallitolpat maassa. Verkkokin on jo hankittu, eli enää uupuu puutavara, mutta jostain syystä sinne rautakauppaan on vaan niin pirun vaikeaa lähteä.

Jos sen aidan nyt edes saisi valmiiksi, kaikki muu on sen rinnalla toissijaista. Minulle on aivan sama, ehditäänkö tänä kesänä tehdä vielä takaterassi vai ei. Meillä oli kaunis ajatus saada yläkerta jouluksi valmiiksi. Se haave on nyt kuopattu, tätä tahtia se on valmis aikaisintaan juhannuksena.

Anteeksipyyntö niille, jotka kovasti odottavat päivityksiä yläkerran syntyvaiheista. Homma ei nyt vaan etene. Jos sitä syksyn aikana päästäisiin uuteen nousuun...

-Sanna-

"Murh! Missä viipyy mun aitaus?"

PILP ja takka. Miksi sisällä tuoksuu savu?

On varmaan edelleen päivittämättä nuo meidän PILPin kesäasetukset ja päivittämättä ne jää nytkin, kun minä olen koneella Samin sijasta. Sen verran osaan kuluneesta kesästä kertoa, että ihan kivasti on tuon PILPin kanssa mennyt. Joskus heinäkuun alkupuolella laitettiin ensimmäisiä kertoja viilennystoiminto päälle, kun kunnon helteet alkoivat. Puoli vuotta ollaan tässä nyt asuttu, ja vain kerran PILP on laittanut sähkövastukset päälle lämmittäkseen käyttövettä.

Me muutimme tähän taloon maaliskuussa, jolloin kovimmat pakkaset olivat jo ohitse, eikä takkaa tarvinnut polttaa säännöllisesti. Polttelimme keväällä takassa lähinnä pieniä kynsitulia ja roskia pois. Kesällä poltimme myös silloin tällöin roskia, alkukesästä piti muutaman kerran kunnolla lämmittääkin, koska sateinen sää teki sisäilmasta kylmää ja kosteaa.

Jo keväällä huomasimme, että takkaa poltettaessa ja sen jälkeen, sisällä tuoksuu savu. Tämä asia aiheutti päänvaivaa pitkin kesää. Pelkäsin jo, että takkamme jostain kohtaa haljennut, tai sitten talomme ilmanvaihto säädetty päin peetä. Syytin jo Samiakin takan väärin polttamisesta, että tämä tekee tulipesään kerralla liian suuren valkean, jolloin hormi ei vedä kunnolla ja tulipesä nokeentuu (tulipesän seinämissä on jo ihan hyvä nokikerros, eli siellä ei ole poltettu niin "puhdasta" valkeaa, kuin mitä pitäisi)...

Sami surffaili tässä eräänä iltana lämpöpumput.info -foorumilla, josta löytyi vastaus sisällä leijuvaan savun hajuun. Tämä "ongelma" on useamman tekijän summa: ensinnäkään takkamme luukku ei ole kaasutiivis. Toinen tekijä on savupellissä oleva reikä. Kun PILP on asetettu niin, että se tekee sisäilman alipaineiseksi, vetää alipaine takkaluukkujen ja savupellin reiän kautta hormista ilmaa sisään. Hormista tuleva ilma tuoksuu luonnollisesti savulle. Eli aikas iso paino putosi sydämeltä. Takkamme ei ole halki, ja ilmanvaihto on säädetty oikein.

Onnistuin kuitenkin kerran tekemään tämän klassisen mokan, eli Samin polttaessa takkaa, tein ruokaa ja ajatuksissani laitoin liesituulettimen päälle. Pieni paniikki, liesituuletin pois päältä ja kaikki ovet auki. Tilanne oli pian ohi, ja minä muistan lopun elämääni olla laittamatta huuvaa päälle, kun takassa on valkea. Kantapään kautta, kantapään kautta... :D


-Sanna-

Apila, rikkaruoho vai nurmikkomme pelastaja?

Kun silloin keskikesällä urakoitsija tuli vihdosta viimein tekemään nuo meidän pihan pohjatyöt kuntoon, niin samana päivänä vanhempani olivat täällä sopivasti kylässä. Kun mullat oli levitetty pihaan ja vanhempani tekivät kotiin lähtöä, kysyin äidiltäni vielä vinkkejä nurmikon kylvämiseen. Luotan asiassa äitiini, koska hän on kuitenkin asunut 25 vuotta omakotitalossa, jonka yli 3000 neliön tontista ainakin 70% on nurmikkoa.

Äitini sanoi, että kannattaa valita sellainen siemensekoite, mikä sisältää apilaa. Näin nurmikko kasvaisi nopeasti ja mahdollisimman peittäväksi, eli sinne tänne ei jäisi paljaita multa-alueita. Meillä kun on tuo isotassuinen koira, niin se kantaisi pian käpälissään kaiken mullan sisälle.

Sami ei ollut kuulemassa äitini ohjeita. Hän insinöörille tyypilliseen tapaansa tutki asiaa itsekseen netistä. Sitten seuraavana päivänä kun menimme rautakauppaan voitte varmaan kuvitella millainen parisuhdeneuvottelu siinä oikein käytiin, kun toiselle sanottiin, että kannattaa ehdottomasti ottaa apilaa, ja toinen oli netistä lukenut apilan olevan rikkaruoho! Sami onneksi  taipui, ja sain ottaa pari pussillista apilan siemeniä.

Nurmikon kylväminen vei muutaman päivän. Kastelimme kylvetyn alueen itse vain kolme kertaa. Sitten poistuimme pariksi viikoksi maisemista. Sami lähti kiertämään Keski-Eurooppaa kaverinsa kanssa, minä ja koira loikoilimme mummolassa. Tuon ajan nurmikko oli täysin oman onnensa nojassa. Kun palasimme kotiin, se oli "räjähtänyt käsiin".

Nurmikko oli kasvanut oikein kunnolla, pelkän sateen ja auringon voimalla. Jos nyt tarkkoja ollaan, niin nurmikossa näkyy enemmän apilaa kuin ruohonkorsia. Mutta ei haittaa ainakaan minua. Taloa kiertää tasainen, vihreä matto. Missään ei näy koloja. Samin piti seuraavana päivänä lähteä ruohonleikkuriostoksille, jotta saatiin nurmikko siistittyä.

Mitenkähän olisi mahtanut käydä, jos en olisi ottanut sitä apilaa? Kasvaisiko pihalla vain siellä täällä vihreitä korsia?

Samia vieläkin välillä harmittaa tuo apilan määrä. Olen yrittänyt lohduttaa, että miettisi miten vähällä vaivalla loppujen lopuksi saimme peittävän nurmikon, kiitos apilan. Vain kolme kastelukertaa ja sade hoiti loput. Vihreä apilamatto on mielestäni parempi, kuin hajanainen ruohikko ja harmaa multa. Ja kuten äitini vielä sanoi, mieluummin apila kuin sammal. Ja koirakin tuntuu tykkäävän:

-Sanna-

Vaja valmis

Huh huijaa, kylläpä siinä kesti! Mutta vaja on nyt viimeinkin valmis:

Räpsyjä ulkoa

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvien antamaa tietoa on tietenkin kiva vähän "pohjustaa", joten lyhyitä tekstinpätkiäkin ajattelin kirjoitella.

Aloitetaan siitä viimeisimmästä projektista, eli pihavajasta. Koska viikonloppu meni muissa hommissa, niin vaja ei ole vielä valmis. Siniset seinät on nyt kertaalleen maalattu. Tänään kävimme ostamassa kattomateriaalit. Huomenna riehutaan lisää maalia seiniin ja Sami saa asennella kattohuopia. Vaja maalattiin samalla peittävällä puunsuojalla kuin talo, eli Pinotexin Superdecillä, sävynä Tuomenmarja.

Aluksi meitä itseämmekin vähän jännitti ulkomaalimme sävyvalinta, mutta nyt kun talo on kertaalleen maalattu kokonaan ja sitä ympäröi vihreä nurmikko, olemme todella tyytyväisiä ja onnellisia lopputuloksesta. Täällä kunnan  rakennusvalvonta ei antanut mitään ohjeita tai määräyksiä liittyen julkisivujen väreihin, joten kaikki ovat saaneet maalata talonsa niin kuin parhaalta tuntuu. Meidän mielestä tämä tummansinisen ja kirkkaan valkoisen yhdistelmä on kaunis.

Ostin jo viime kesänä meille talon numerot, valurautaiset viitoset. No eihän se musta vitonen mihinkään näy tuosta sinisestä seinästä, joten vitoset oli pakko maalata valkoisiksi.

Muutama vuosi sitten hankin vuokrakaksiomme parvekkeelle kaksi telinettä kesäkukille. Yhden kesän yritin kasvattaa niissä kesäkukkia, mutta sillä lasitetulla parvekkeella ei jaksanut kasvaa mikään. Oli niin kuuma paikka. Nyt laitoin samat telineet ulko-oven viereen ja ostin syksyn kunniaksi niihin pirteän keltaiset ulkokrysanteemit.

Juu, ja tämä kyltti on poltellut tuolla laatikon pohjalla jo vuoden päivät... Kutsumattomat vieraat, pysykää poissa! ;)

Tartuttiin hyvään tarjoukseen ja hankittiin pihakalusteryhmä, vaikka tiedettiin kyllä, että se ei kokonaisuudessaan mahdu pienelle etukuistillemme. Sohva ja pöytä on väliaikaisesti sijoitettuna kuistille, tuolit löytyvät takaovelta.

Kun vaja valmistuu, seuraava projekti on koira-aita, ja ehkä tässä syksyn aikana ehditään tehdä vielä takaterassi. Loppuun vielä kuva hauvavauvasta, joka täyttää ensi viikolla puoli vuotta! <3

-Sanna-