Piha valmistautuu kesään

Mennyt viikko on ollut niin hektinen ja työntäyteinen, ettei olla iltaisin ehditty/jaksettu edes tietokonetta avata. Kiireestä ja ajantajun menettämisestä kertoo varmaan jotain sekin, että lähdimme äsken ruokakauppaan tajuamatta ollenkaan, että on Helluntai ja kaupat ovat kiinni... No, onneksi emme kuole nälkään, kaapissa on sentään jotain ruokaa.

Tämän kesän pihatyöt on saatu tällä viikolla hyvin käyntiin. Suurin urakka oli aronia-aidan istutus. Aita kiertää  tontin kahta sivua ja sillä on mittaa 46 metriä. Oja tälle aidalle lapioitiin jo pari viikkoa sitten, mutta isäntä karkasi kaverinsa kanssa viikoksi Dubrovnikiin Kroatiaan, joten homma pysähtyi siksi aikaa. Pappa oli meitä auttamassa ojan kaivuussa ja urakka olikin päivässä valmis. Ojalla on syvyyttä ja leveyttä puolisen metriä. Kunta ohjeistaa, että aitojen ja aidantaiden tulee olla 60 cm rajalta, joten pelasimme varman päälle ja teimme aidan noin 80 cm päähän rajasta.

Ärsyttävintä koko urakassa oli savisen maan pois kaivaminen ja sitten ojan täyttäminen mullalla. Säät ovat onneksi suosineet, ei ole tarvinnut huhkia vesisateessa. Aroniataimet haettiin puutarhalta X hyvään hintaan, 10 taimen nippu maksoi 20 euroa. Laskimme montako tainta menee metrille ja otimme yhden ylimääräisen nipun varmuuden vuoksi. Istuttamisessa käytimme mittana noin 30 sentin klapia, jotta saimme taimet tasaisin välein. Silti taimia jäi 40 kappaletta yli! Onneksi puutarha otti mielellään taimet takaisin ja palautti niistä rahat. Vielä kerran myös iso kiitos Hannalle ja Saralle istutusavusta! Istutusurakka vei meiltä vain parisen tuntia. Tässä kuvia leikatusta aronia-aidasta:

Seuraava kaivuu-urakka oli perennapenkki. Viime kesänä kun tonttia siistittiin maanrakennustöiden jäljiltä, pyysin kaivinkoneenkuljettajaa kasaamaan muutamat isot kivet takapihan nurkkaan. Nyt niiden ympärille sai hyvän kukkapenkin. Minä halusin perinteisiä perennoja, isäntä puolestaan havuja, joten laitettiin riita puoliksi ja istutettiin penkkiin sekä perennoja että havuja. Havujen alueille levitettiin havu- ja rodomultaa tavallisen mullan joukkoon. Koira tykästyi kovasti kivien juurelle kaivettuun monttuun ja nukkui siellä päikkärit. Onneksi valmis penkki on saanut olla rauhassa, eikä karvainen puutarha-apulainen ole käynyt vielä muokkaamassa sitä *koputtaa puuta*...

Otin myös talon nurkilla nököttävät salaojien tarkastuskaivot käyttöön. Ostin Prismasta punottuja koreja, jotka olivat sisältä valmiiksi muovitettuja ja laitoin niihin kesäkukkia, jotka tuovat pihaan vähän väriä.

-Sanna-

Keittiöni sai kehuja!

Meillä oli taas todella hiljainen vappu. Saimme sentään aikaiseksi koota ja virittää käyttöön kaasugrillin, jonka saimme jo vuosi sitten tupaantuliaislahjaksi vanhemmiltani. Kertoo varmaan paljon viime kesän kiireellisyydestä, että kyseinen grilli on tähän asti ollut osina laatikossaan varaston nurkassa.

Vappupäivänä aloitimme tämän kevään pihatöitä. Viime syksynä suunnittelimme isuttaa tontin kahdelle laidalle pensasaitaa. Kun hieman selvittelimme kunnan määräyksiä aidoista ja aidanteista, totesimme, että koiran verkkoaita on nyt hieman tiellä. Siirsimme siis ensin yhtä aitauksen reunaa enemmän tontin puolelle.

Saimme kesken urakan yllätysvieraita, kun setäni kurvasi pihaan vaimonsa kanssa. Emme olleet varautuneet yllätysvieraihin, joten olihan se todella noloa esitellä sekaista kämppää. Sain setäni vaimolta kehuja keittiöstämme. Heillä kun oli aikoinaan yhdessä kodissaan todella tilava keittiö, jossa oli paljon kaappitilaa,, mutta keskellä keittiötä oli iso ruokapöytä, jota sai sitten aina kierrellä ja kaarrella. Eli olen mä jotain tehnyt oikein ja ajatellut järkevästi tämän talon kanssa!

Perjantaina ja lauantaina kaivettiinkin sitten ojaa. Eli pohjia sille pensasaidalle. Tarkoitus on isuttaa aroniaa, joten tehtiin reippaasti taimille multatilaa: pituutta aidalle tulee 45 metriä ja ojalla on syvyyttä sekä leveyttä puoli metriä. Savimaata lapioidessa tunsi todellakin elävänsä... Vieläkin jomottelee selässä ja hartioissa.

Olen käymässä taas täällä jossain Tampereen eteläpuolella ja törmäsin eilen sattumalta ruokakaupassa Helmitalon Minnaan. En ole oikein vieläkään toipunut tuosta ojan kaivamisesta, joten taisin siinä uskoutua Minnalle, että mitähän meidänkin päässä oikein liikkui, kun keksittiin muuttaa omakotitaloon...

Mystinen vesivana khh:n lattialla

Kävijälaskuri on näköjään raksuttanut yli 60 tuhannen kävijän. Kiitos paljon lukijoille, vaikka tämä blogi päivittyykin nykyään aivan liian harvoin!

Eilen Sami löysi kodinhoitohuoneen lattialta vettä. Meillä on aika usein kyseisen huonetilan lattialla vettä, koska siellä sijaitsee koiran juoma- ja ruokapaikka, sekä pyykinpesukone. Tämä vesivana kuitenkin johti kaapiston alle, mikä aiheutti pientä hämmennystä.

Sami sitten kurkki taskulampun kanssa sinne kaapiston alle ja vuoto näkyi tulleen poistoilmalämpöpumpun alta. Isäntä purki PILPistä vähän päällisiä pois ja kurkkasi laittaan alle. Poistoilmalämpöpumpun kondensaatioveden putkessa oli likaa. Laitteen alla olevassa kaivossakin oli jonkinlaista tukosta.

Syynä on todennäköisesti rakennusaikainen pöly, puru ja muu lika, jota on jäänyt lattiakaivoon ja kondensaatioveden putkeen. Lattiakaivo saatiin avattua kaivamalla sieltä tukosta pois ja kaatamalla päälle kuumaa vettä. Kondensaatioveden poistoputkea ei siinä kohtaa alettu purkamaan ja siivoamaan, koska oli kiire sovittuihin tapaamisiin. Sami jotain mutisi, että nyt hän muistaa lukeneensa jostain, että PILPin kondensaatioveden putki pitäisi putsata kerran vuodessa. Yritetään muistaa jatkossa hoitaa tämäkin asia ajoissa.


-Sanna-

Does This Clutter Make My Butt Look Fat?

Vaikka takatalvi tulikin ja iski takavasemmalta päin näköä, niin jaksan uskoa, että kyllä se kesä sieltä tulee :)

Kevääseen on aina kuulunut olennaisena osana erilaiset kevätsiivoukset ja inventaariot. Vuosi takaperin inventaario tuli hoidettua muuton yhteydessä, kun raahasimme turhia huonekaluja ja pahvilaatikolliset meille turhaa rojua ja vaatetta SPR:n kirpputorille. 

Olen pitkin talvea yrittänyt päästä perille näistä Facebookin kirpputoreista, mutta sehän on lähinnä vain viihdettä, kun aikuiset ihmiset tappelee käytetystä tavarasta: miten määritellään käytetty paita, onko se halvepi kuin kaupasta ostettu uusi ja onko se todellisuudessa edes punainen... Minulla on myös huonoja kokemuksia näistä ihan perinteisistä kirpputoreilta. Viimeksi kun minulla oli kirpputoripöytä, niin menetin paljon tavaraa. Joko myytäväni jäivät toisten pöytiin pyörimaan tai sitten joku näpisti. 

Uudessa kotikunnassa on kuitenkin hyvin edullinen kirpputori, sillä viikon pöytävuokra on 15 euroa ja koko kuukausi 55 euroa. Pidin pöytää neljä viikkoa ja jäin 30 euroa voitolle! Jee! Kun omista nurkista alkoi myytävät loppua, sain tavaraa lahjoituksena äidiltäni ja serkultani. En saanut aivan kaikkia tavaroita myytyä, kaappiini jäi vielä pyörimään kesäisempiä vaatteita. Ajattelin ottaa pöydän vielä toukokuuksi, jotta saan kesäkamppeetkin kaupaksi. 

Kun kokosin ensimmäistä kirpputorille menevää vaatekasaa, heitin suosiolla kaikki liian pienet vaattet pois. Suotta sitä kaapissaan varastoi jotain, mihin on joskus mahtunut, mutta mihin tuskin tulee ainakaan lähiaikoina mahtumaan uudelleen. Sen verran paukuttelen tässä kohtaa henskeleitä, että onnistuin syksyllä pudottamaan seitsemän kiloa painoa pois :) Kaapissani on siis paljon vaateitta, joihin taas mahdun. Ostan myös herkästi alennusmyynneistä mukamas nättejä vaatteita, jotka paljastuvat käytössä rumiksi rievuiksi ja kirjavksi soputeltoiksi. Mutta kun sitä on niin helppo hairahtaa, jos siinä vaatteessa killuu lappu -30%...

Satuin kerran katsomaan Oprahia, jossa vieraili konsultti Peter Walsh. Walsh oli kirjoittanut kirjan, jossa hän perusteli miksi tärkeä osa painonpudotusta ja elämäntapojen hallintaa, on kodin siistiminen turhasta roinasta:

http://www.barnesandnoble.com/w/does-this-clutter-make-my-butt-look-fat-peter-walsh/1102241854

Allekirjoitan Walshin näkemyksen. Elimme vanhassa vuokrakämpässämme samanlaisessa tilanteessa: pienessä kaksiossa oli liikaa tavaraa. Keittiöön ei mahtunut kunnolla ruokapöytää, joten söimme usein sohvalla ja tuijotimme samalla TV:tä. Pieni ja ahdas keittiö aiheutti myös sen, että ruuan laittaminen oli aina pientä painajaista, joten siksi oli helppo tyytyä einesruokiin ja roskaruokaan. Nyt isossa ja uudessa keittiössä kokkailu on jopa hauskaa ja siitä oikeasti nauttii!

Kun rohkeasti heittää turhat rojut pois, niin pölymäärä vähenee, saa enemmän happea ympärilleen ja arki sujuu paremmin. Talo on helpompi pitää siistinä, kun joka nurkassa ei ole kasoittain tavaraa. Isoäitini eli vielä vanhoilla päivillään pula-aikaa ja hänen oli toisinaan vaikeaa luopua jopa rikkinäisistä esineistä. Kaapit olivat väärällään tavaraa, niin kotona kuin mökilläkin. Nyt kun olen itse oppinut tiedostamaan omat kulutustottumukseni, niin osaan jo kaupassa arvioida mitä todella tarvitsen ja millaiseen tuotteeseen kannattaa panostaa. En halua kannustaa mihinkään turhanpäiväiseen kulutusjuhlaan, eli ostetaan, käytetään hetki ja sitten hävitetään. Ei, ei ei! Kun jotain ostaa, täytyy todella mielessään punnita tarve kyseiseen tuotteeseen ja kuinka paljon kyseinen tuote kestää aikaa. 

Sijoitin jo kirppikseltä tienaamani 30 euroa: ostin itselleni farkkutakin! En ole aiemmin omistanut sellaista, ja toivottavasti tämä takki palvelee minua vielä useamman kesän :)

-Sanna-

Himoitsen mustavalkoista tapettia!

En tiedä mistä tämä ajatus viime yönä oikein mieleeni hiipi, mutta haluan yläkerran makuuhuoneeseen mustavalkoista tapettia! Tapetti tulisi vain yhdelle seinälle, sille missä on ovi. Muut kolme seinää paneloidaan vaakaan valkoisella, 14x120mm paneelilla.

Aikaisemmin luulin haluavani maalata pari seinää punertaviksi, esim. Tikkurilan sävyllä Hibiscus. Tarkoitus kun on yrittää välttää yläkerrassa sinisiä sävyjä, koska niitä on alakerrassa jo ihan riittävästi. Alemman kuvan loin aikoja sitten Tikkurilan värisuunnitteluohjelmalla, että millainen se makuuhuoneen värimaailma olisi voinut olla.

Aamulla varovasti kyselin Samilta, että kuinka monta kertaa rakennusprojektin aikana saa muuttaa mieltään, ennen kuin parisuhde menee jatkoajalle. Sami sanoi, että kuinka monta kertaa vaan, kunhan sen vuoksi ei tarvitse purkaa mitään rakenteita tai monien satojen eurojen kauppoja. Tässä tämän Pitkäperjantain aamupäivä sujahtikin nopeasti, kun kaivelin netistä kuvia sopivista mustavalkoisista tapeteista. Tärkeintä on iso kuvio, mieluiten jokin kasviaihe, eikä missään nimessä mitään graafista kuviota, kuten palloja, ruutuja, raitoja, neliöitä taikka viivoja. Tässä siis sekalainen kokoelma mahdollisia tapetteja Boråsilta ja Pihlgren & Ritolalta:

Leikin taas vähän värisuunnitteluohjelmalla, että miltä makuuhuone voisi näyttää jos yksi seinä on mustavalkoinen, loput seinät ja huonekalut valkoisia ja tekstiilit purppuraa. Lähtökohtana on se, että tämän sävyiset tekstiilit meillä on jo. Näin huoneessa voisi hyödyntää jotain vanhaa, eikä kaikkia tekstiilejä tarvitsisi ostaa.

Auttakaa ihmeessä valitsemaan näistä se kaunein tapetti, eli jättäkää rohkeasti kommenttia!

-Sanna-