Räpsyjä ulkoa

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvien antamaa tietoa on tietenkin kiva vähän "pohjustaa", joten lyhyitä tekstinpätkiäkin ajattelin kirjoitella.

Aloitetaan siitä viimeisimmästä projektista, eli pihavajasta. Koska viikonloppu meni muissa hommissa, niin vaja ei ole vielä valmis. Siniset seinät on nyt kertaalleen maalattu. Tänään kävimme ostamassa kattomateriaalit. Huomenna riehutaan lisää maalia seiniin ja Sami saa asennella kattohuopia. Vaja maalattiin samalla peittävällä puunsuojalla kuin talo, eli Pinotexin Superdecillä, sävynä Tuomenmarja.

Aluksi meitä itseämmekin vähän jännitti ulkomaalimme sävyvalinta, mutta nyt kun talo on kertaalleen maalattu kokonaan ja sitä ympäröi vihreä nurmikko, olemme todella tyytyväisiä ja onnellisia lopputuloksesta. Täällä kunnan  rakennusvalvonta ei antanut mitään ohjeita tai määräyksiä liittyen julkisivujen väreihin, joten kaikki ovat saaneet maalata talonsa niin kuin parhaalta tuntuu. Meidän mielestä tämä tummansinisen ja kirkkaan valkoisen yhdistelmä on kaunis.

Ostin jo viime kesänä meille talon numerot, valurautaiset viitoset. No eihän se musta vitonen mihinkään näy tuosta sinisestä seinästä, joten vitoset oli pakko maalata valkoisiksi.

Muutama vuosi sitten hankin vuokrakaksiomme parvekkeelle kaksi telinettä kesäkukille. Yhden kesän yritin kasvattaa niissä kesäkukkia, mutta sillä lasitetulla parvekkeella ei jaksanut kasvaa mikään. Oli niin kuuma paikka. Nyt laitoin samat telineet ulko-oven viereen ja ostin syksyn kunniaksi niihin pirteän keltaiset ulkokrysanteemit.

Juu, ja tämä kyltti on poltellut tuolla laatikon pohjalla jo vuoden päivät... Kutsumattomat vieraat, pysykää poissa! ;)

Tartuttiin hyvään tarjoukseen ja hankittiin pihakalusteryhmä, vaikka tiedettiin kyllä, että se ei kokonaisuudessaan mahdu pienelle etukuistillemme. Sohva ja pöytä on väliaikaisesti sijoitettuna kuistille, tuolit löytyvät takaovelta.

Kun vaja valmistuu, seuraava projekti on koira-aita, ja ehkä tässä syksyn aikana ehditään tehdä vielä takaterassi. Loppuun vielä kuva hauvavauvasta, joka täyttää ensi viikolla puoli vuotta! <3

-Sanna-

Vaja harjakorkeudessa

Tänään paistoi onneksi aurinko, niin ukoilla oli hyvät olosuhteet naputella taas vajaa kasaan. Kattotuolit, kurkihirsi, muut katon tukipuut ja kattopaneelit ovat nyt paikoillaan. Enää puuttuu vain lattia ja kattohuopa, sekä maalaus. Mutta ne jääkööt suosiolla ensi viikkoon. Viikonlopuksi on tiedossa muuta ohjelmaa :)

On muuten unohtunut mainita tuo meidän vajan malli: se on Lillevilla 77. Neliöitä on saman verran kuin mallissa Lillevilla 12. Ei tullutkaan viisysiä, kuten taisin joskus aiemmin kirjoittaa...

-Sanna-

Tuhannen palan 3D-palapeli

Tänään taas painittiin pihavajan kanssa. Sillä aikaa kun Sami ja veljeni olivat hakemassa vajapakettia, minä ja isäni asettelimme vajan alle tulevia harkkoja vaateriin. Harkot saatiin helposti suoraan sorapatjaan nähden, mutta vähän siinä raavittiin päätämme, kun ristimitta saatiin helposti täsmäämään Samin laskelmiin, mutta sitten harkkojen keskinäiset etäisyydet eivät täsmänneetkään. Hetki vekslattiin ja väänneettiin. Sitten kun Sami tuli takaisin, tehtiin pari uudelleen laskelmaa. Samin laskelmat olivat väärin... Onneksi se tärkein, eli ristimitta piti. Kuva on hieman harhaanjohtava: kestopuut laitettiin harkkojen päälle pystysuunnassa, kaksi puuta per harkko, ja väliin tietysti bituminauhaa. Kiinnitys hoidettiin propuilla ja ruuveilla.

Sitten päästiin lopulta kokoamaan itse vajaa. Tietenkin siinä oli oma säätämisensä, että alin kehikko on varmasti suorassa ja kunnolla kestopuiden päällä.

Tästä eteenpäin kokoaminen sujui suht' vaivattomasti. Jos harkot ja kestopuut olisivat olleet jo valmiiksi paikoillaan, vajan osat valmiina pihassa ja hommat aloitettu aamulla kello seitsemän, niin vaja voisi olla jo kattoa vaille valmis. Itse kasaamiseen päästiin kuitenkin vasta puolen päivän jälkeen ja nyt illalla iski hetkellinen kaatosade, niin homma jäi kesken. Yksi ovi ja ikkuna kuitenkin saatiin paikalleen ja seinät ovat kasassa. Tästä on hyvä jatkaa.

-Sanna-

Pihavajan pohjia

Kyllä lapiointi on sitten niin maan mukavaa puuhaa, ai että... Sarkasmi sikseen, lapiointi on oikeasti ihan hanurista.

Pihavajan kokoaminen olisi seuraavaksi vuorossa. Eilen aloitettiin pohjien teko kaivalla hieman vajaa suurempi monttu. Kaivamiseen meni vain muutama tunti kahdelta ihmiseltä, kahdella lapiolla ja yksillä kottikärryillä. Jos mukana olisi ollut vielä joku kolmas ja toiset kärryt, niin aika olisi varmaan puolittunut, kun kaksi olisi vain keskittynyt lappaamaan maata kärryihin ja kolmas olisi aina käynyt vuorotellen tyhjentämässä niitä.

  

Tänään käytiin ostamassa kuopan pohjalle suodatinkangas. Sitten lapioitiin kankaan päälle kerros soraa (0-16). Soraa tasattiin vuorotellen haravoimalla ja jyräämällä. Lopuksi pinta tasattiin vielä vatupassin avulla. 

 

Eikös vanha kansa sano, että sillä se lähtee, millä on tullutkin? Eilen oli kaikki lihakset aivan jumissa ja kipeinä, mutta tänään olo helpottui huomattavasti kun lappasi tuota soraa kärryihin.Huomenna jatketaan!


-Sanna-