13. joulukuuta 2012

Yli 50 000 kävijää ja pukuhuoneen penkki

Kävilaskuri on vaivihkaa raksuttanut viidenkymmenentuhannen kävijän rajan rikki. Kävin sen kunniaksi vähän vilkaisemassa  blogin tilastoja, että milläs hakusanoilla ja mitä reittejä pitkin ihmiset ovat löytäneet tiensä tänne.

Hakusanoista selvästi suosituimpia ovat Helmitalo, pilp, asemapiirrustus, keittiösuunnitelma, energiatodistus, epäsuora valaistus ja sisäkaton koolaus. Kaikki ovat ihan asiallisia hakusanoja, jotka esiintyvät tässä blogissa kerran tai useammin.

Ehkä erikoisin yksittäinen hakusana, joka nousee silloin tällöin esiin, on pukuhuoneen penkki. Meillä ei siis ole varsinaista pukuhuonetta, mutta laitoimme kodinhoitohuoneeseen "pukuhuoneyksikön", jossa on hyvä kuivattaa ja säilyttää kylpytakkeja ja pyyhkeitä. Pesuhuoneen puolellakin on naulakko mutta on olemassa pieni riski, että pyyhkeet voivat kastua, eivätkä ne myöskään kuivu kovin hyvin saunan jälkeen kosteassa pesuhuoneessa.

Tässä meidän pukuhuone:


Meidän pukuhuoneen penkkimme on siis ihan vain Ikeasta, koska mihinkään Antti Nurmesniemen suunnittelemaan 265 euron saunajakkaraan ei kaikilla välttämättä ole varaa. Kokosimme pukuhuoneemme Molger-sarjan tuotteista, mutta näköjään Hemnes tuoteperheeseen on myös tullut matala penkki.
















Tulipahan taas mainostettua Ikeaa ihan vapaaehtoisesti ja ilman mitään korvauksia... :D

-Sanna-

7. joulukuuta 2012

Poistoilmalämpöpumpun talviasetukset

Tähän asti niin hyvin toiminut PILP joutui tosi testiin kun yhtäkkiä alkoivat n.-15°C pakkaset.
Kevät, kesä, syksy ja alkutalvi sujuivat erittäin hyvin PILPin osalta ja talossa riitti aina lämmintä käyttövettä, sekä huoneisiin tuleva ilma oli aina joko sopivan lämmintä tai viileää (kesällä viilennys).

Pahimmat pakkaset saivat lämpimän veden lämpötilan varaajassa laskemaan noin 40°C tienoille ja myös lauhduttimen lämpötila laski noin 20°C, jolloin huoneisiin virtaava ilma oli käytännössä noin 15 asteista.
Tästä ongelmasta päästään eroon sallimalla PILPin pysäyttää tulopuhallin kokonaan jolloin huoneisiin virtaa vapaasti vain vähän korvausilmaa, tällöin myös lauhdutin ja sitä kautta tuloilma lämpiävät jo yli 20 asteisiksi.

Mikäli kovat pakkaset olisivat jatkuneet pidempään, olisi lämminvesivaraajan sähkövastuksen asetusarvoa 27°C pitänyt korottaa vaikka 45 asteeseen, jotta lämmintä vettä olisi riittänyt. Samalla PILP olisi voinut lämmittää paremmalla hyötysuhteella tuloilmaa.

Lämmin käyttövesi:

Käyttöveden lämmitykseen ei tähän mennessä ole tarvinnut kertaakaan käyttää sähkövastuksia, vaan vesi on lämmennyt tähän mennessä pelkästään poistoilman voimin.  

Lattialämmöt:

Keväällä, kesällä ja syksyllä ainoastaan wc:n ja ph:n sähkövastukset olivat päällä.
Kun ulkolämpötila laski 0°C tietämille laitettiin muiden tilojen lattialämmitykset päälle ja asetusarvoiksi 18°C, pakkasten painuessa alle 10 asteen laitettiin asetusarvot 19°C, joka on tällä hetkelläkin valittu.
PILPin lauhduttimen kautta tuloilmakanavista huoneisiin virtaava lämmin yli 20°C tuloilma pitää vastuksien päälläoloajan minimissään.

Takka:

Takkaa on lämmitelty kotona oltaessa kerran päivässä aika matillisesti jottei takka halkea.

-Sami-



29. marraskuuta 2012

Paranneltu yläkerran sähkösuunnitelma

Ei ole häpeä olla hidas... Vähän taas kesti hoitaa tämäkin asia päätökseensä, mutta kai se on parempi tehdä hitaasti ja harkiten kuin hosuten ja hutiloiden...


Eli suuria muutoksia verrattuna aikaisempaan suunnitelmaan ei tullut. Kuvassa punaiset nuolet edustavat edelleen pistorasian paikkoja ja siniset nuolet valokatkaisimia. Makuuhuoneen valokatkaisimen paikka saattaa tosin vielä muuttua riippuen siitä mihin suuntaan haluamme oven kääntyvän, makuuhuoneeseen vai olohuoneeseen. Vihreät nuolet ovat antennipistokkeita.

Mustat laatikot kuvaavat led-tai halogeenivalaisimia, joilla toteutetaan huonetilojen epäsuora valaistus. Tässä vanha esimerkkikuva, mutta meillä tuo levy tulisi olemaan huomattavasti kapeampi, jos valaituksen vaan voi toteuttaa tällä tavalla:


Vessan kattoon tulee perinteinen valaisinpaikka. Peilikaapin ylle tulee joko loisteputkivalaisin tai halogeenilippa, riippuen tietysti siitä millaisen kalusteryhmän löydämme. Melko suurella todennäköisyydellä vessan ovi siirtyy oikealle, jolloin kalusteille jaa paremmin tilaa. Oikeanpuoleinen seinä rakennetaan myös sen verran pidemmälle, että pytyn saa suoraan. Ajatus tuosta pytyn vinosti sijoittamisesta ei oikein nappaa.


-Sanna-




19. marraskuuta 2012

Talvi saa tulla!

Nämä kurakelit saavat mun puolesta loppua tähän ja pakkassäät voivat alkaa vaikka heti huomenna. Saimme pihan talvikuntoon jo muutama viikko sitten. Kerättiin kaikenlaisia raksajämiä samaan kasaan ja puutarhavälineitä vajaan. Takapihan kalusteet siirrettiin talvivarastoon. Joko minulla on valikoiva näkö tai sitten ympäristössä kasvaa todella vähän lehtipuita, koska mielestäni piha ei missään vaiheessa ole näyttänyt siltä, että sitä pitäisi haravoida.

Eilen pengoin laatikoiden kätköistä esiin tuikkukippoja, lasimaljoja, tuikkuja ja kynttilöitä. Pidän todella paljon kynttilöiden polttamisesta, mutta iso kohelo koira tuo tähänkin hupiin omat haasteensa. Meillä ei voi enää polttaa kynttilöitä alle metrin korkeudella, ja siltikin laitan kynttilät mieluummin hurrikaanin sisään tai poltan tuikkuja kunnollisissa kipoissa, ettei karvakamu huitaise hännällään tai tunge kuonoaan liian lähelle liekkiä.

Kokosin takan päälle "kollaasin" tuikkukipoista. Kaksi kippoa on Muurlalta. En muista sarjan nimeä, mutta toisessa lasissa on kuvattuna Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli, ja toisessa Helen Schjerfbeckin Toipilas. Kummeiltani lahjaksi saatu kello sai löysi hyvän paikan takan tuntumasta. Kello on hyvä lahjaidea: se on perinteinen tarve-esine, ja tämä yksilö kaiken lisäksi sopii täydellisesti alakertamme sisustukseen. Kiitos lahjan antajille!



Kätköissäni on jo parui vuotta kulkenut ripustettava, sydämen muotoinen tuikkuteline. Enstisen asuntomme värejä mukaileva ruskea sydän sai paikan keittiöstä. Nyt ostin kaksi samankaltaista sydäntä, mutta valkoisena. Niille löytyi paikat olohuoneesta. Juu, verhontangot puuttuu vielä...




Teimme tänään myös pienen hankinnan, joka tuo vähän luksusta arkeen ja helpotusta kiireisiin aamuihin: ostimme Cupsolo-kahvikoneen! Pientä ääntä se pitää juomia valmistaessaan, mutta nopeammin sillä saa itselleen kupillisen (tosin melko pienen sellaisen) kahvia tai kaakaota kuin keittimella tai mikrossa. Koneen mukana sai 6 paketillista Presidentti tummapaahto-kapseleita. Lisäksi täytyy kehua Länsi-Porin Gigantin asiakaspalvelua. Saimme vielä 6 ylimääräistä pakettia erilaisia kapseleita. Suosikiksemme nousi ehdottomasti Tazza-kaakao..


Viikonloppuna vierailtiin taas mummolassa ja sieltä sain kotiin tuomisiksi villasukkia ja tumppuja. Eli tule vain talvi, minä ainakin olen valmis! :)

-Sanna-

16. marraskuuta 2012

Yläkerran sähkösuunnitelmaa

Jos sitä tarttuisi toimeen ja yrittäisi viedä tuota yläkertaprojektia eteenpäin... Yksi putkimies/ilmastointiasentaja ja sähkömies ovat jo käyneet tarkistamassa "potilaan kunnon". Harmiksemme putkimiehestä ei ole kuulunut käyntinsä jälkeen mitään, vaikka tämä lupasi toimittaa urakastaan tarjouksen. Sähkömies oli projektista paljon kiinnostuneempi.

Olen tässä aikani kuluksi yrittänyt hahmottaa jonkinlaista sähkösuunnitelmaa tuonne yläkertaan, eli missä olisi järkevät sijoituspaikat pistorasioille ja katkaisimille. Tämä nyt on vasta ensimmäinen luonnos, eli Sami ei ole vielä hyväksynyt tätä, mutta punaiset nuolet ovat pistorasioita ja siniset nuolet valokatkaisimia:



Olemme niin ihastuneita keittiömme epäsuoraan valaistukseen, että sellainen olisi hieno saada myös yläkertaan. En tiedä ovatko haaveeni mahdollisia toteuttaa, mutta haluaisin toteuttaa yläkerrassa molempien huoneiden valaistuksen joko keskellä kattoa kulkevalla valkoisella levyllä, jonka sivuilta valo loistaisi, tai sitten viistolle katto-osuudelle tulevilla paksuilla listoilla, joiden takaa loistaisi valo. Osaanpa taas ilmaista itseäni tosi hyvin, joten annan esimerkkikuvien puhua:




Sami haluaa energiaa säästäviä led-valoja. Mulle on sama onko valaistus tehty ledeillä vai halogeeneillä, kunhan valo vaan on valkoista! :)

-Sanna-

11. lokakuuta 2012

Helmitalojen uusi ilme

Helmitaloilla on näköjään puhaltanut muutoksen tuulet! Hienoa! Talomallistoon on tullut uusia malleja, ja  yksikerroksiset mallit on nyt mahdollista saada modernilla vaakalaudoituksella, pulpettikatolla ja pelkistetyillä ikkunoilla.

Koska oma Helmitalomme on vasta puoli vuotta vanha, tuli sitä väkisinkin pohdittua, että onko tässä uudistuneessa mallistossa jotain sellaista mitä me olisimme ehdottomasti halunneet omaan taloomme, mutta mistä nyt jäimme paitsi. Todettiin, että eipä ole, koska tuon uuden modernin ulkoasun saa nyt vain yksikerroksisiin malleihin. Vaikka noita talomalleja kuinka pyörittelisi, on meidän tarpeisiin ja meidän tontille sopivin malli ehdottomasti tämä puolitoistakerroksinen Sulohelmi, vaikka se onkin ulkonäöltään perinteinen.

Toivottavasti uudistunut mallisto ja uudituneet nettisivut tuo lisää tyytyväisiä helmitalolaisia. Helmitalot on nyt myös tuonut selkeämmin esille tarjoamansa eri valmiusasteet, kuten muuttovalmis, kattovalmis, päältä valmis, jne.

Talotekniikankin osalta on Helmitaloihin tullut muutoksia: lämminvesivaraaja ja iv-kone ovat vaihtuneet poistoilmalämpöpumppuun. Siis samaan lämmityslaitteeseen kuin mitä meillä on.

Meillä olisi muuten tuolla pihalla portteja vaille valmis koira-aita. Osuisi vain joskus sateeton päivä samaan aikaan Samin vapaapäivien kanssa, niin saisi ne portitkin tehtyä. Onneksi pihalla on niin märkää, ettei koiraa liiemmin kiinnosta makoilla ulkona. Sohva on paljon mukavampi :)

Ja yläkerrassa ei ole tapahtunut yhtään mitään....

-Sanna-

15. syyskuuta 2012

Motivaatio-ongelmia

Hosumalla tulee tunnetusti vain kuspäisiä kakaroita. Liekö syynä päättynyt kesä, alkanut syksy, vai mikä lie motivaatiokato, kun mitään ei taas oikein tapahdu.

Yläkerrasta on turha sanoa yhtään mitään. On siellä elokuun aikana käyty, mutta mitään ei ole tehty. Samin piti "uhrata" kesälomansa yläkerralle, mutta muut kiireet ja se samperin pihavaja veivät kaiken ajan. Koirakin kaipailee aitaustaan, mutta vasta meillä on metallitolpat maassa. Verkkokin on jo hankittu, eli enää uupuu puutavara, mutta jostain syystä sinne rautakauppaan on vaan niin pirun vaikeaa lähteä.

Jos sen aidan nyt edes saisi valmiiksi, kaikki muu on sen rinnalla toissijaista. Minulle on aivan sama, ehditäänkö tänä kesänä tehdä vielä takaterassi vai ei. Meillä oli kaunis ajatus saada yläkerta jouluksi valmiiksi. Se haave on nyt kuopattu, tätä tahtia se on valmis aikaisintaan juhannuksena.

Anteeksipyyntö niille, jotka kovasti odottavat päivityksiä yläkerran syntyvaiheista. Homma ei nyt vaan etene. Jos sitä syksyn aikana päästäisiin uuteen nousuun...

-Sanna-

"Murh! Missä viipyy mun aitaus?"

8. syyskuuta 2012

PILP ja takka. Miksi sisällä tuoksuu savu?

On varmaan edelleen päivittämättä nuo meidän PILPin kesäasetukset ja päivittämättä ne jää nytkin, kun minä olen koneella Samin sijasta. Sen verran osaan kuluneesta kesästä kertoa, että ihan kivasti on tuon PILPin kanssa mennyt. Joskus heinäkuun alkupuolella laitettiin ensimmäisiä kertoja viilennystoiminto päälle, kun kunnon helteet alkoivat. Puoli vuotta ollaan tässä nyt asuttu, ja vain kerran PILP on laittanut sähkövastukset päälle lämmittäkseen käyttövettä.

Me muutimme tähän taloon maaliskuussa, jolloin kovimmat pakkaset olivat jo ohitse, eikä takkaa tarvinnut polttaa säännöllisesti. Polttelimme keväällä takassa lähinnä pieniä kynsitulia ja roskia pois. Kesällä poltimme myös silloin tällöin roskia, alkukesästä piti muutaman kerran kunnolla lämmittääkin, koska sateinen sää teki sisäilmasta kylmää ja kosteaa.

Jo keväällä huomasimme, että takkaa poltettaessa ja sen jälkeen, sisällä tuoksuu savu. Tämä asia aiheutti päänvaivaa pitkin kesää. Pelkäsin jo, että takkamme jostain kohtaa haljennut, tai sitten talomme ilmanvaihto säädetty päin peetä. Syytin jo Samiakin takan väärin polttamisesta, että tämä tekee tulipesään kerralla liian suuren valkean, jolloin hormi ei vedä kunnolla ja tulipesä nokeentuu (tulipesän seinämissä on jo ihan hyvä nokikerros, eli siellä ei ole poltettu niin "puhdasta" valkeaa, kuin mitä pitäisi)...

Sami surffaili tässä eräänä iltana lämpöpumput.info -foorumilla, josta löytyi vastaus sisällä leijuvaan savun hajuun. Tämä "ongelma" on useamman tekijän summa: ensinnäkään takkamme luukku ei ole kaasutiivis. Toinen tekijä on savupellissä oleva reikä. Kun PILP on asetettu niin, että se tekee sisäilman alipaineiseksi, vetää alipaine takkaluukkujen ja savupellin reiän kautta hormista ilmaa sisään. Hormista tuleva ilma tuoksuu luonnollisesti savulle. Eli aikas iso paino putosi sydämeltä. Takkamme ei ole halki, ja ilmanvaihto on säädetty oikein.

Onnistuin kuitenkin kerran tekemään tämän klassisen mokan, eli Samin polttaessa takkaa, tein ruokaa ja ajatuksissani laitoin liesituulettimen päälle. Pieni paniikki, liesituuletin pois päältä ja kaikki ovet auki. Tilanne oli pian ohi, ja minä muistan lopun elämääni olla laittamatta huuvaa päälle, kun takassa on valkea. Kantapään kautta, kantapään kautta... :D


-Sanna-

5. syyskuuta 2012

Apila, rikkaruoho vai nurmikkomme pelastaja?

Kun silloin keskikesällä urakoitsija tuli vihdosta viimein tekemään nuo meidän pihan pohjatyöt kuntoon, niin samana päivänä vanhempani olivat täällä sopivasti kylässä. Kun mullat oli levitetty pihaan ja vanhempani tekivät kotiin lähtöä, kysyin äidiltäni vielä vinkkejä nurmikon kylvämiseen. Luotan asiassa äitiini, koska hän on kuitenkin asunut 25 vuotta omakotitalossa, jonka yli 3000 neliön tontista ainakin 70% on nurmikkoa.

Äitini sanoi, että kannattaa valita sellainen siemensekoite, mikä sisältää apilaa. Näin nurmikko kasvaisi nopeasti ja mahdollisimman peittäväksi, eli sinne tänne ei jäisi paljaita multa-alueita. Meillä kun on tuo isotassuinen koira, niin se kantaisi pian käpälissään kaiken mullan sisälle.

Sami ei ollut kuulemassa äitini ohjeita. Hän insinöörille tyypilliseen tapaansa tutki asiaa itsekseen netistä. Sitten seuraavana päivänä kun menimme rautakauppaan voitte varmaan kuvitella millainen parisuhdeneuvottelu siinä oikein käytiin, kun toiselle sanottiin, että kannattaa ehdottomasti ottaa apilaa, ja toinen oli netistä lukenut apilan olevan rikkaruoho! Sami onneksi  taipui, ja sain ottaa pari pussillista apilan siemeniä.

Nurmikon kylväminen vei muutaman päivän. Kastelimme kylvetyn alueen itse vain kolme kertaa. Sitten poistuimme pariksi viikoksi maisemista. Sami lähti kiertämään Keski-Eurooppaa kaverinsa kanssa, minä ja koira loikoilimme mummolassa. Tuon ajan nurmikko oli täysin oman onnensa nojassa. Kun palasimme kotiin, se oli "räjähtänyt käsiin".

Nurmikko oli kasvanut oikein kunnolla, pelkän sateen ja auringon voimalla. Jos nyt tarkkoja ollaan, niin nurmikossa näkyy enemmän apilaa kuin ruohonkorsia. Mutta ei haittaa ainakaan minua. Taloa kiertää tasainen, vihreä matto. Missään ei näy koloja. Samin piti seuraavana päivänä lähteä ruohonleikkuriostoksille, jotta saatiin nurmikko siistittyä.

Mitenkähän olisi mahtanut käydä, jos en olisi ottanut sitä apilaa? Kasvaisiko pihalla vain siellä täällä vihreitä korsia?

Samia vieläkin välillä harmittaa tuo apilan määrä. Olen yrittänyt lohduttaa, että miettisi miten vähällä vaivalla loppujen lopuksi saimme peittävän nurmikon, kiitos apilan. Vain kolme kastelukertaa ja sade hoiti loput. Vihreä apilamatto on mielestäni parempi, kuin hajanainen ruohikko ja harmaa multa. Ja kuten äitini vielä sanoi, mieluummin apila kuin sammal. Ja koirakin tuntuu tykkäävän:





-Sanna-

3. syyskuuta 2012

Vaja valmis

Huh huijaa, kylläpä siinä kesti! Mutta vaja on nyt viimeinkin valmis:


15. elokuuta 2012

Räpsyjä ulkoa

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvien antamaa tietoa on tietenkin kiva vähän "pohjustaa", joten lyhyitä tekstinpätkiäkin ajattelin kirjoitella.

Aloitetaan siitä viimeisimmästä projektista, eli pihavajasta. Koska viikonloppu meni muissa hommissa, niin vaja ei ole vielä valmis. Siniset seinät on nyt kertaalleen maalattu. Tänään kävimme ostamassa kattomateriaalit. Huomenna riehutaan lisää maalia seiniin ja Sami saa asennella kattohuopia. Vaja maalattiin samalla peittävällä puunsuojalla kuin talo, eli Pinotexin Superdecillä, sävynä Tuomenmarja.



Aluksi meitä itseämmekin vähän jännitti ulkomaalimme sävyvalinta, mutta nyt kun talo on kertaalleen maalattu kokonaan ja sitä ympäröi vihreä nurmikko, olemme todella tyytyväisiä ja onnellisia lopputuloksesta. Täällä kunnan  rakennusvalvonta ei antanut mitään ohjeita tai määräyksiä liittyen julkisivujen väreihin, joten kaikki ovat saaneet maalata talonsa niin kuin parhaalta tuntuu. Meidän mielestä tämä tummansinisen ja kirkkaan valkoisen yhdistelmä on kaunis.



Ostin jo viime kesänä meille talon numerot, valurautaiset viitoset. No eihän se musta vitonen mihinkään näy tuosta sinisestä seinästä, joten vitoset oli pakko maalata valkoisiksi.



Muutama vuosi sitten hankin vuokrakaksiomme parvekkeelle kaksi telinettä kesäkukille. Yhden kesän yritin kasvattaa niissä kesäkukkia, mutta sillä lasitetulla parvekkeella ei jaksanut kasvaa mikään. Oli niin kuuma paikka. Nyt laitoin samat telineet ulko-oven viereen ja ostin syksyn kunniaksi niihin pirteän keltaiset ulkokrysanteemit.


Juu, ja tämä kyltti on poltellut tuolla laatikon pohjalla jo vuoden päivät... Kutsumattomat vieraat, pysykää poissa! ;)


Tartuttiin hyvään tarjoukseen ja hankittiin pihakalusteryhmä, vaikka tiedettiin kyllä, että se ei kokonaisuudessaan mahdu pienelle etukuistillemme. Sohva ja pöytä on väliaikaisesti sijoitettuna kuistille, tuolit löytyvät takaovelta.





Kun vaja valmistuu, seuraava projekti on koira-aita, ja ehkä tässä syksyn aikana ehditään tehdä vielä takaterassi. Loppuun vielä kuva hauvavauvasta, joka täyttää ensi viikolla puoli vuotta! <3



-Sanna-

10. elokuuta 2012

Vaja harjakorkeudessa

Tänään paistoi onneksi aurinko, niin ukoilla oli hyvät olosuhteet naputella taas vajaa kasaan. Kattotuolit, kurkihirsi, muut katon tukipuut ja kattopaneelit ovat nyt paikoillaan. Enää puuttuu vain lattia ja kattohuopa, sekä maalaus. Mutta ne jääkööt suosiolla ensi viikkoon. Viikonlopuksi on tiedossa muuta ohjelmaa :)



On muuten unohtunut mainita tuo meidän vajan malli: se on Lillevilla 77. Neliöitä on saman verran kuin mallissa Lillevilla 12. Ei tullutkaan viisysiä, kuten taisin joskus aiemmin kirjoittaa...

-Sanna-

7. elokuuta 2012

Tuhannen palan 3D-palapeli

Tänään taas painittiin pihavajan kanssa. Sillä aikaa kun Sami ja veljeni olivat hakemassa vajapakettia, minä ja isäni asettelimme vajan alle tulevia harkkoja vaateriin. Harkot saatiin helposti suoraan sorapatjaan nähden, mutta vähän siinä raavittiin päätämme, kun ristimitta saatiin helposti täsmäämään Samin laskelmiin, mutta sitten harkkojen keskinäiset etäisyydet eivät täsmänneetkään. Hetki vekslattiin ja väänneettiin. Sitten kun Sami tuli takaisin, tehtiin pari uudelleen laskelmaa. Samin laskelmat olivat väärin... Onneksi se tärkein, eli ristimitta piti. Kuva on hieman harhaanjohtava: kestopuut laitettiin harkkojen päälle pystysuunnassa, kaksi puuta per harkko, ja väliin tietysti bituminauhaa. Kiinnitys hoidettiin propuilla ja ruuveilla.



Sitten päästiin lopulta kokoamaan itse vajaa. Tietenkin siinä oli oma säätämisensä, että alin kehikko on varmasti suorassa ja kunnolla kestopuiden päällä.


Tästä eteenpäin kokoaminen sujui suht' vaivattomasti. Jos harkot ja kestopuut olisivat olleet jo valmiiksi paikoillaan, vajan osat valmiina pihassa ja hommat aloitettu aamulla kello seitsemän, niin vaja voisi olla jo kattoa vaille valmis. Itse kasaamiseen päästiin kuitenkin vasta puolen päivän jälkeen ja nyt illalla iski hetkellinen kaatosade, niin homma jäi kesken. Yksi ovi ja ikkuna kuitenkin saatiin paikalleen ja seinät ovat kasassa. Tästä on hyvä jatkaa.




-Sanna-

6. elokuuta 2012

Pihavajan pohjia

Kyllä lapiointi on sitten niin maan mukavaa puuhaa, ai että... Sarkasmi sikseen, lapiointi on oikeasti ihan hanurista.

Pihavajan kokoaminen olisi seuraavaksi vuorossa. Eilen aloitettiin pohjien teko kaivalla hieman vajaa suurempi monttu. Kaivamiseen meni vain muutama tunti kahdelta ihmiseltä, kahdella lapiolla ja yksillä kottikärryillä. Jos mukana olisi ollut vielä joku kolmas ja toiset kärryt, niin aika olisi varmaan puolittunut, kun kaksi olisi vain keskittynyt lappaamaan maata kärryihin ja kolmas olisi aina käynyt vuorotellen tyhjentämässä niitä.

  

Tänään käytiin ostamassa kuopan pohjalle suodatinkangas. Sitten lapioitiin kankaan päälle kerros soraa (0-16). Soraa tasattiin vuorotellen haravoimalla ja jyräämällä. Lopuksi pinta tasattiin vielä vatupassin avulla. 

 
Eikös vanha kansa sano, että sillä se lähtee, millä on tullutkin? Eilen oli kaikki lihakset aivan jumissa ja kipeinä, mutta tänään olo helpottui huomattavasti kun lappasi tuota soraa kärryihin.Huomenna jatketaan!


-Sanna-

30. heinäkuuta 2012

Perunapelto? Ei, vaan nurmikko!

Olimme tuossa jonkin aikaa muilla mailla vierahilla. Sillä aikaa taivaalta tuli sopivassa suhteessa vettä ja auringon paistetta. Ennen reissuamme nurmikkomme oli yhtä kuin muutaman millin mittaisia haivenia siellä täällä. Nyt parin viikon jälkeen nurmikko muistuttaa enemmänkin perunapeltoa:



Urakoitsija aikoinaan sanoi, että tuomansa ja levittämänsä multa on hyvälaatuista tavaraa, eikä sitä tarvitse heti alkaa lannoittaa. Asia ilmeisesti oli näin, ainakin multa silloin levitysvaiheessa haiskahti hieman sian paskalle. Valitettavasti mullan seassa on ollut myös rikkaruohojen siemeniä. Rikkaruohoista pisimmät ovat jo 15-20 cm korkeita.

Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä ruohonleikkuriostoksille...

Valitsin leikkuriksi Stiga -multiclip 50 euro H:n eli normaali työnnettävän Stigan Hondan 135 GCV moottorilla varustettuna. Vaatimus oli saada Hondan koneinen ruohonleikkuri kun Briggs  & Strattonin koneet ovat tunnetusti "ei niin vähämeluisia". Eli Hondan koneen pitäisi olla puolet hiljaisempi kuin B&S:nin
( 91dB vs 94dB)! Lisäksi leikkuria mainostettiin Tuusulan pienkoneen sivuilla "kevyt käynnisteiseksi ja naisille soveltuvaksi malliksi".



-Sanna ja Sami-



29. heinäkuuta 2012

Huh hellettä! Onneksi on PILP :)

Mistä tietää., että ulkona on oikeasti kuuma? Siitä, että koirakin harkitsee kuistilla kahdesti, että käydäkö pissalla vai ei. Kiireesti se käy lirauttamassa nurmikolle ja kipittää ilman lisäkehoituksia takaisin sisälle ja heittää makuulle tuulikaapin laattalattialle. Onneksi sain houkuteltua sen kanssani lyhyelle lenkille, ettei koko päivä mene makoiluksi.

Viimeöinen ukkosmyräkkä kiersi meidät kauempaa. Jylinää kuului ja välillä salamat välähteli verhojen välistä. Vettäkään ei saatu. Soitin aamulla äidille ja tämä oli tapojensa vastaisesti vielä nukkumassa, koska ukkonen oli yöllä jylissyt pitkään heidän talonsa kohdalla, ja nukkuminen oli ollut mahdotonta.

Kiitos PILPin, meillä on sisällä viileämpää kuin ulkona. On näköjään unohtunut kirjoittaa kyseisen laitteen kesäasetuksista. Taidan konsultoida Samia ja päivittää asetukset myöhemmin tähän samaan postaukseen.

Keväällä ja alkukesästä poistoilmalämpöpumpun asetukset hakivat kauan paikkaansa. Aurinkoisina päivinä sisällä tuntui helposti liian lämpimältä, jolloin lämpötilan pyyntiä tuli herkästi laskettua. Heti seuraavana päivänä saattoi puolestaan sataa, jolloin talossa tuntui kylmältä ja kostealta. Onneksi kesä koitti, ja ulkoilman lämpötila tasaantui.


-Sanna-

24. heinäkuuta 2012

Vinkki asuntomessuilla kävijöille!

Vinkki kaikille niille, jotka ovat aikeissa lähteä etelästä kolmostietä pitkin kohti Tampereen asuntomessuja: Lempäälän Ideaparkin lisäksi kannattaa pysähtyä myös Iittalan Lasimäellä!

Jos kotimatkalla ei ole kova kiire, eivätkä hermot ole vielä palaneet asuntomessujen tungoksessa, voi Lasimäellä hetken hengähtää ja jaloitella.

Lasimäeltä löytyy käsityöputiikkeja ja taidegallerioita, mutta mielestäni oikeasti käymisen arvoisia liikkeitä ovat Hunaja-aitta (suosittelen maistamaan heidän mansikan ja mustikan makuisia hunajiaan!), Kultasuklaa-myymälä ja Iittala oulet. Kyllä, luit aivan oikein: Iittalan outlet myymälä!

Kävin tänään veljieni kanssa Lasimäellä, ja ostin Iittala outletista pienen, kirkkaan Vitriini-rasian. Liityin kassalla Iittalan kanta-asiakkaaksi, jolloin sain ostoksestani 30 % alennuksen. Maksoin siis ostoksestani 17,85 euroa. En pidä hintaa lainkaan pahana. Kultasuklaasta kahmaisin mukaan suklaata valkoisena, tummana ja perinteisenä maitosuklaana. Hunaja-aitasta taasen ostin lemppareitani, mansikkia ja mustikkia, sekä ihan tavallista hunajaa nallen muotoisessa lasipurkissa. Kunhan purkki tyhjenee, siitä saa todella hienon karkkikipon.

Lasimäellä on myös omat nettisivunsa. Sieltä löytyy ajo-ohjeet ja lisää tietoa putiikeista, gallerioista ja museoista. Moottoritien varrella on opasteet Lasimäelle. Poiketkaa ihmeessä! :)


-Sanna-

23. heinäkuuta 2012

I love Tampere

On se tässä blogissa jo muutaman kerran mainittukin, että me olemme molemmat syntyneet Tampereella. Täällä Tampereen tuntumassa olen nytkin. Sami lähti Keski-Euroopan kiertueelle kaverinsa kanssa, minä ja koira lomailemme maaseudun rauhassa.

Asuntomessut olisivat tuossa 20 minuutin ajomatkan päässä, mutta ei sitten yhtään kiinnosta koko messut. Tulisi vain paha mieli, kun siellä kiertelisi ja kaartelisi katselemassa ökykoteja. Ideoitakaan on ihan turha lähteä metsästämään, oma talo kun jo valmis. Lehdistä olen lukenut messutaloista ja katsellut kuvia, mutta en tunne mitään pakkoa päästä paikan päälle.

Luin uusinta Kodinrakentaja-lehteä, jossa minua ilahduttivat suuresti Matti Pitkon ja Mervi Turusen kirjoitukset Tampereesta ja tamperelaisuudeta. Se tamperelainen/hämäläinen kiirettömyys, rentous ja huumorintaju ovat varmaan syynä siihen, miksi tänne Satakuntaan on välillä niin vaikea sopeutua. Murteet nyt tietysti aiheuttavat välillä sekaannuksia ihmisten välillä. Savossa opiskeleva ystäväni käyttää paljon puheessaan kehtaa-verbiä, joka minulle tarkoittaa uskaltamista, mutta hänelle viitsimistä tai jaksamista. Toinen kaveri kertoi, että turkulaiset eivät tiedä mikä on perärontti. No se on meille tamperelaisille yhtä kuin auton tavaratila tai auton takaosa. Kai minun vain täytyy yrittää pärjätä näiden vakavamielisten ja ylpeiden satakuntalaisten keskellä. Onneksi tänne Tampereen tuntumaan jaksaa ajaa pari kertaa kuukaudessa. Samin kanssa käytiin Tammerfesteillä kuuntelemassa Popedaa, noita tamperelaisuuden sanansaattajia. Vai yllättyykö joku, kun kerron olevani Popeda-fani? Muistakaa se meidän saunamittari! :D

Mutta niille, jotka ovat menossa Vuorekseen asuntomessuille, voisin antaa pienen vinkin: poiketkaa moottoritien varrella sijaitsevaan Ideapark- kauppakeskukseen. Kävin siellä eilen ja bongasin outlet-myymälän, jossa myytiin Aarikkaa, Muurlaa, ynnä muita design-merkkejä. Siellä näkyi jopa näitä kamalia muovisia Pony- ja Puppy-tuoleja (vai mitä ihmeitä ne sitten ikinä ovatkaan...), joita jotkut ihmiset jostain syystä pitävät ihanina ja tarpeellisina. Ihan oikeasti, älkää ostako niitä lapsille. Jokainen nykyajan lapsi osaa varmasti arvostaa enemmän perinteistä keinuhevosta, kuin sellaista muovista, jököttävää otusta. Ugh! Olen puhunut.

Mutta oli siellä paljon oikeastikin hienoja esineitä, kuten Muurlan lasia. Ostin O-maljakon, josta olen jo jonkin aikaa haaveillut. Lisäksi ostin Samille kihlajaispäivälahjaksi Ratia-kylpytakin. Neljä vuotta ollaan kuljettu sormukset sormissa. Jos vielä joku päivä päästäisiin naimisiin asti ja saisin nimettömääni toisenkin sormuksen... Noh, aika näyttää miten käy, mutta ainahan saa haaveilla! :)



Lomareissun vuoksi kotona kaikki työt seisoo ja postilaatikko pursuaa posteista. Ihan ensimmäiseksi kun pääsemme kotiin, aion komentaa Samin kanssani kokoamaan kalusteryhmän, jonka hankimme Prismasta, koska -yllätys, yllätys-halvalla sai! Siivosin  pienen kuistimme ennen reissua, ja se saa toimia kahvittelu- ja vilvoitteluterassina niin kauan, kunnes jompi kumpi terassimme valmistuu. 



-Sanna-

17. heinäkuuta 2012

Talolle väriä pintaan


Ensimmäinen maalauskierros on jo lähes valmis. Heinäkuun ensimmäisinä päivinä aloitettiin ja urakka saatiin hyvälle mallille: kolme sivua on maalattu kokonaan. Neljäs sivu on vielä kesken, koska sateiset päivät keskeyttivät hommat.

Maalia ostettiin 80 litraa, 60 litraa sinistä ja 20 litraa valkoista. Maali on Pinotexin peittävää puunsuojaa, Superdeciä, sävyinä Tuomenmarja ja Kide. Meitä oli maalaamassa neljä ihmistä ja koira valvoi työn jälkeä. Kaksilla telineillä ja yksillä tikkailla hommaan meni kaksi päivää.







Työnjohtajan pesti oli niin rankka, että koira otti kolmen tunnin nokoset telineiden varjossa.
Ei herännyt edes silloin, kun telineet nostettiin päältä pois.




Yksi hyvä puoli vesisateissa oli: meidän nurmikko vihertää!


-Sanna-

28. kesäkuuta 2012

Tapaus puutarhajyrä

Varoitus! Tämä päivitys sisältää avautumisen!


Tänään aloimme valmistautua nurmikon tekoon. Urakoitsija, jolta saimme sepelit ja mullat ja joka myös hoiti niiden levityksen sanoi, että häneltä saisi jyrän lainaksi. Aamulla kävimme paikallisessa rautakaupassa ostamassa nurmikon siemeniä ja kyselimme samalla saisiko sieltä puutarhajyrää lainaksi. Myyjä sanoi, että heillä oli jyrä, mutta joku on pitänyt sitä itsellään vuoden päivät. Nyt heillä on uusi jyrä, mutta sekin on jossain. Iltapäivällä urakoitsija lähetti viestin, että hänen jyränsä on yhä toisaalla käytössä, mutta voisimme kysyä jyrää lainaksi paikallisesta rautakaupasta... Just... Kysyimme sitten sieltä paikallisesta rautakaupasta mitä maksaisi vaikkapa kaivonrengas, jos sellaisesta olisi jyrän korvikkeeksi. Rengas olisi kuitenkin maksanut niin paljon, ettei sitä kannattanut tähän tarkoitukseen hankkia. 

Sami soitteli työkaverilleen ja tämä vinkkasi erästä puutarhamyymälää, josta hän on joskus vuokrannut jyrän. Selvitimme jyrän päivävuokran kyseisestä liikkeestä. Emme saa millään koko nurmikkoa tehtyä muutamassa päivässä, joten oman jyrän hankkiminen alkoi kuulostaa järkevämmältä vaihtoehdolta. Sitten aloimme pommittaa mahdollisia myymälöitä, kuten lähimmät Kodin Terra, K-Rauta, HongKong... Kodin Terrassa jyrän hinta hipoi yhdeksääkymmentä euroa, K-Raudassa niitä ei ollut lainkaan ja HongKongista ne olivat loppu, eikä lisää enää tilata.

Onneksi on olemassa Google. Sieltä löytyi IKH:n jälleenmyyjä, soitettiin äkkiä sinne ja käytiin hakemassa varaston viimeinen jyrä. Eli lopulta saatiin oma. Huomenna aletaan kylvöhommat.

Mutta hyvät, rakkaat ihmiset: jos joskus jotain jostain lainaatte, niin palauttakaa myös lainaamanne tavarat! Ilmeisesti täällä takahikiällä ei rautakauppa pidä mitään kirjaa, mitä lainataan minnekin. Osasivat kyllä kertoa, että jyrä on ollut vuoden jollain käytössä. Toivottavasti perivät siitä edes vuokraa...


-Sanna-

27. kesäkuuta 2012

Nurmikon voi nyt kylvää

Mullat ja lannoitteet on nyt levitetty, samoin sepeli. Tulee ihan lapsuuden maisemat mieleen, sen verran tuo multa löyhkää sianpaskallle. Ainakin mullan pitäisi olla hyvää tavaraa, eli heti huomenna mennään ostaan ruohonsiemenet ja haravat ja aletaan kylvöpuuhiin. Talon seinustoille ja pihatielle levitettiin sepeliä.



Takana vasemmalla näkyy kivikasa, joka jäi haluttua matalammaksi. Olisin kaivannut tuohon parempaa näkösuojaa, mutta täytyy korjata asia istutuksilla.











Nurmikkoa on kylvettävänä arviolta 600 neliötä. Onneksi meille tulee pari terassia ja tontin laidalle vaja, joten ihan koko lääniä ei tarvitse nurmikolla peittää.










"Risteysalue", eli takana näkyy tuleva nurmialue, vasemmalla on sorastettu parkkialue ja oikealle tulee sitten joskus autokatos. Katoksen alue vain siistittiin. Sitä ei nyt suotta kannata alkaa viimeistelemään, jos katos rakennetaankin vaikka jo ensi kesänä.







Nyt keskitytään muutama päivä nurmikon kylvämiseen, ennen kuin helteet (ehkä) alkavat ja kun kuurosateitakin on sopivasti luvattu. Maalataan sitten joskus. Talkooväkikin lähti tänään kotiin. Koira on ollut pari päivää stressissä, kun piha on aivan myllätty ja koneet rymistelivät ulkona. Eihän tällaiselle pihalle voi edes pissiä!

Yläkerrasta ei ole nyt kuvia, mutta äijät saivat levytettyä tuulensuojalevyillä puolet seinistä ja kolmasosan vinokatosta.

-Sanna-

26. kesäkuuta 2012

Rytinää ja ryskettä: paljon tapahtuu kerralla

Nyt juhannuksen jälkeen oli tarkoitus aloittaa talon maalaus. Maalit on ostettu, telineet lainattu ja talkooväkikin on koossa, mutta sää vesitti suunnitelmat. Näillä näkymin ensimmäinen sateeton päivä tällä viikolla olisi perjantai. Eli maalaamaan ei nyt päästä.

Talkooväki pyydettiin säästä huolimatta hommiin, kyllähän yläkerrassa riittää tekemistä vaikka millä mitalla. Aamulla kun odotettiin työvoimaa saapuvaksi, ajoi pihaan traktori multakuorman kanssa. Traktori oli jo kippaamassa kuormaa pihaan, kun lähetin Samin äkkiä kysymään, että onhan kuski varmasti oikeassa osoitteessa. Kuski vastasi, että tulevat tänään tekemään pihan. Doddii! Parempi, että tulivat nyt kuin ei koskaan, vaikka kyllä tässä hermoja hivelee kun saa välillä juosta pihalla ja välillä olla apuna yläkertaporukalle. Autoja siirrellään edestakaisin, etteivät ne olisi kaivinkoneen tiellä ja samalla yritetään kantaa ja nostella rakennusmateriaaleja yläkertaan.

Eli maalaussäitä odotellessa saamme ajan kulumaan nurmikkoa kylvämällä. Uskallanko haaveilla jo takaterassista? Jos sen saisi vaikka heinäkuun aikana tehtyä...


-Sanna-

18. kesäkuuta 2012

Näkymätöntä työtä

Minä ja koira pääsimme (jouduimme) kolmeksi päiväksi evakkoon, kun isäntä sai kaverinsa auttamaan yläkerran kanssa. Asiat piti tietenkin hoitaa tärkeysjärjestyksessä, joten poikien viikonloppu alkoi lyhyellä visiitillä Eestin maalle. Kuka sitä nyt raksahommia ilman kunnon eväitä tekee... Tällä määrällä hoituvat kyllä yläkerta, ulkomaalaus, terassit ja muutama pienempi projekti. Saattaa siitä riittää syksyn tupareihinkin.


Äijät huhkivat kaksi päivää. Saldona lopun lattian levytys ja lisärungon väsäystä tuulensuojalevyille. Sami sanoi etten sitten saa räyhätä, jos yläkerta näyttää siltä, että mitään ei ole tapahtunut. Lisärunko on piilossa sivu-ullakoilla, eli kun luukusta hätäisesti kurkistaa, niin näyttää siltä kuin lattia vain olisi levytetty. Päätyjen osalta rungot ovat valmiit ja ne on eristetty kivivillalla. Sami haluaisi hoitaa lopun yläkerran eristämisen puhallusvillalla. Tulee vähän kalliimmaksi, mutta itse pääsisi helpommalla. Nyt pitäisi löytää jostain sähkö- ja putkimies, sekä ilmastointiasentaja. Ja viimeistellä se lisärunko, jotta saadaan ostaa tuulensuojalevyt ja asentaa ne paikoilleen.










 Eli yläkerran osalta tapahtumaketju tähän asti on ollut seuraava:

-kakkosnelosista koolaukset lattiaan
-päätyihin runko kakkosnelosista, lämmöneristys kivivillalla
-lattian levytys lastulevyillä, levyn koko 600x2400
-kakkosnelosista lisärunko tuulensuojalevyille
(tähän mennessä kakkosnelosta on mennyt n. 250 metriä)

Loppuun vielä terveiset meidän koiralta: muistakaa ottaa rennosti! Kyllä se kesäloma sieltä tulee, jos ei ole jo mennyt... ;)



-Sanna-

9. kesäkuuta 2012

Sinistä vai sinistä?

Entten tentten teelikamentten... Kahdesta hyvästä on paha valita se parempi. Me täällä pähkäillään ulkomaalin sävyn kanssa. Sinistä laitetaan (yllättyikö joku?) mutta laitetaanko keskisinistä vai tummansinistä lähempänä oleva sävy?

Rakennusvalvonta ei ole asettanut mitään ohjeistusta talojen seinien ja kattojen väreistä, eli jokainen rakentaja on saanut mennä omien mieltymystensä mukaan. Tässä meidän tiellä on valkoisia, harmaita ja sinertäviä taloja, mutta yhdestä talosta on ilmeisesti tulossa punainen.

Eniten silmää miellyttävät Pinotexiltä löytyvät sävyt, Tuomenmarja ja Blue Mood. Tuomenmarja on peittävä sävy ja Blue Mood on ulkoväri, mutta nykyäänhän maaleja voidaan sävyttää mihin pohjaan vain.

Tuomenmarja on ainakin rautakauppojen mallikappaleiden mukaan lähes violetti, ainakin kirkkaassa valossa. Itseäni ainakin mietityttää, että miltä kyseinen maali näyttäisi pimeinä talvi-iltoina. En halua talomme olevan mustanpuhuva. Blue Mood taasen on lähempänä keskisinistä, eli se ei välttämättä taittaisi kirkkaina kesäpäivinä violettiin, vaan näyttäisi siniseltä kesällä ja talvella.

Jos päädymme Tuomenmarjaan, maalaisimme talon valkoiset osat Norsunluu-nimisellä sävyllä, joka ei ole aivan puhdas valkoinen, vaan lähempänä luonnonvalkoista. Blue Moodin kanssa laittaisimme kirkkaampaa valkoista.


Tuomenmarja + Norsunluu



---------------------



Blue Mood + Kide



Ja haluan muistuttaa, että nämä valmistajien nettisivuilta löytyvät värimallit on saatu aikaan sähköisesti.  Ne eivät korvaa aitoja värimalleja, sillä värin kokemiseen vaikuttavat mm. materiaalin pinta, kiilto ja valaistus (lainattu Tikkurilan nettisivuilta).




-Sanna-