Piha valmistautuu kesään

Mennyt viikko on ollut niin hektinen ja työntäyteinen, ettei olla iltaisin ehditty/jaksettu edes tietokonetta avata. Kiireestä ja ajantajun menettämisestä kertoo varmaan jotain sekin, että lähdimme äsken ruokakauppaan tajuamatta ollenkaan, että on Helluntai ja kaupat ovat kiinni... No, onneksi emme kuole nälkään, kaapissa on sentään jotain ruokaa.

Tämän kesän pihatyöt on saatu tällä viikolla hyvin käyntiin. Suurin urakka oli aronia-aidan istutus. Aita kiertää  tontin kahta sivua ja sillä on mittaa 46 metriä. Oja tälle aidalle lapioitiin jo pari viikkoa sitten, mutta isäntä karkasi kaverinsa kanssa viikoksi Dubrovnikiin Kroatiaan, joten homma pysähtyi siksi aikaa. Pappa oli meitä auttamassa ojan kaivuussa ja urakka olikin päivässä valmis. Ojalla on syvyyttä ja leveyttä puolisen metriä. Kunta ohjeistaa, että aitojen ja aidantaiden tulee olla 60 cm rajalta, joten pelasimme varman päälle ja teimme aidan noin 80 cm päähän rajasta.

Ärsyttävintä koko urakassa oli savisen maan pois kaivaminen ja sitten ojan täyttäminen mullalla. Säät ovat onneksi suosineet, ei ole tarvinnut huhkia vesisateessa. Aroniataimet haettiin puutarhalta X hyvään hintaan, 10 taimen nippu maksoi 20 euroa. Laskimme montako tainta menee metrille ja otimme yhden ylimääräisen nipun varmuuden vuoksi. Istuttamisessa käytimme mittana noin 30 sentin klapia, jotta saimme taimet tasaisin välein. Silti taimia jäi 40 kappaletta yli! Onneksi puutarha otti mielellään taimet takaisin ja palautti niistä rahat. Vielä kerran myös iso kiitos Hannalle ja Saralle istutusavusta! Istutusurakka vei meiltä vain parisen tuntia. Tässä kuvia leikatusta aronia-aidasta:

Seuraava kaivuu-urakka oli perennapenkki. Viime kesänä kun tonttia siistittiin maanrakennustöiden jäljiltä, pyysin kaivinkoneenkuljettajaa kasaamaan muutamat isot kivet takapihan nurkkaan. Nyt niiden ympärille sai hyvän kukkapenkin. Minä halusin perinteisiä perennoja, isäntä puolestaan havuja, joten laitettiin riita puoliksi ja istutettiin penkkiin sekä perennoja että havuja. Havujen alueille levitettiin havu- ja rodomultaa tavallisen mullan joukkoon. Koira tykästyi kovasti kivien juurelle kaivettuun monttuun ja nukkui siellä päikkärit. Onneksi valmis penkki on saanut olla rauhassa, eikä karvainen puutarha-apulainen ole käynyt vielä muokkaamassa sitä *koputtaa puuta*...

Otin myös talon nurkilla nököttävät salaojien tarkastuskaivot käyttöön. Ostin Prismasta punottuja koreja, jotka olivat sisältä valmiiksi muovitettuja ja laitoin niihin kesäkukkia, jotka tuovat pihaan vähän väriä.

-Sanna-

Keittiöni sai kehuja!

Meillä oli taas todella hiljainen vappu. Saimme sentään aikaiseksi koota ja virittää käyttöön kaasugrillin, jonka saimme jo vuosi sitten tupaantuliaislahjaksi vanhemmiltani. Kertoo varmaan paljon viime kesän kiireellisyydestä, että kyseinen grilli on tähän asti ollut osina laatikossaan varaston nurkassa.

Vappupäivänä aloitimme tämän kevään pihatöitä. Viime syksynä suunnittelimme isuttaa tontin kahdelle laidalle pensasaitaa. Kun hieman selvittelimme kunnan määräyksiä aidoista ja aidanteista, totesimme, että koiran verkkoaita on nyt hieman tiellä. Siirsimme siis ensin yhtä aitauksen reunaa enemmän tontin puolelle.

Saimme kesken urakan yllätysvieraita, kun setäni kurvasi pihaan vaimonsa kanssa. Emme olleet varautuneet yllätysvieraihin, joten olihan se todella noloa esitellä sekaista kämppää. Sain setäni vaimolta kehuja keittiöstämme. Heillä kun oli aikoinaan yhdessä kodissaan todella tilava keittiö, jossa oli paljon kaappitilaa,, mutta keskellä keittiötä oli iso ruokapöytä, jota sai sitten aina kierrellä ja kaarrella. Eli olen mä jotain tehnyt oikein ja ajatellut järkevästi tämän talon kanssa!

Perjantaina ja lauantaina kaivettiinkin sitten ojaa. Eli pohjia sille pensasaidalle. Tarkoitus on isuttaa aroniaa, joten tehtiin reippaasti taimille multatilaa: pituutta aidalle tulee 45 metriä ja ojalla on syvyyttä sekä leveyttä puoli metriä. Savimaata lapioidessa tunsi todellakin elävänsä... Vieläkin jomottelee selässä ja hartioissa.

Olen käymässä taas täällä jossain Tampereen eteläpuolella ja törmäsin eilen sattumalta ruokakaupassa Helmitalon Minnaan. En ole oikein vieläkään toipunut tuosta ojan kaivamisesta, joten taisin siinä uskoutua Minnalle, että mitähän meidänkin päässä oikein liikkui, kun keksittiin muuttaa omakotitaloon...

Motivaatio-ongelmia

Hosumalla tulee tunnetusti vain kuspäisiä kakaroita. Liekö syynä päättynyt kesä, alkanut syksy, vai mikä lie motivaatiokato, kun mitään ei taas oikein tapahdu.

Yläkerrasta on turha sanoa yhtään mitään. On siellä elokuun aikana käyty, mutta mitään ei ole tehty. Samin piti "uhrata" kesälomansa yläkerralle, mutta muut kiireet ja se samperin pihavaja veivät kaiken ajan. Koirakin kaipailee aitaustaan, mutta vasta meillä on metallitolpat maassa. Verkkokin on jo hankittu, eli enää uupuu puutavara, mutta jostain syystä sinne rautakauppaan on vaan niin pirun vaikeaa lähteä.

Jos sen aidan nyt edes saisi valmiiksi, kaikki muu on sen rinnalla toissijaista. Minulle on aivan sama, ehditäänkö tänä kesänä tehdä vielä takaterassi vai ei. Meillä oli kaunis ajatus saada yläkerta jouluksi valmiiksi. Se haave on nyt kuopattu, tätä tahtia se on valmis aikaisintaan juhannuksena.

Anteeksipyyntö niille, jotka kovasti odottavat päivityksiä yläkerran syntyvaiheista. Homma ei nyt vaan etene. Jos sitä syksyn aikana päästäisiin uuteen nousuun...

-Sanna-

"Murh! Missä viipyy mun aitaus?"

Lyhyesti ja ytimekkäästi...

...mitään ei ole tapahtunut. Täällä hommat eivät ole edenneet mihinkään suuntaan viimeisten viikkojen aikana.

Maanrakennusurakoitsijaa ei ole kuulunut eikä näkynyt. Perään on soiteltu ja tämä sanoo aina tulevansa joko loppuviikosta tai ensi viikolla. Tämä sama lupaus kuultiin taas toissapäivänä. Piha on edelleen rumaa savipeltoa ja naapureita varmasti ihmetyttää/ottaa päähän miksi emme ole tehneet pihallemme mitään. Eipä tuo mikään korttelin kaunistus ole.

Koska pihahommat seisovat edelleen, emme ole pitäneet mitään kiirettä pihavajan hankkimisen ja aidan suhteen. Aitakuvat rakennusvalvontaan on edelleen piirtämättä. Takaterassia ollaan vähän suunniteltu, että jos siitä tekisi suosiolla koko talon levyisen (ottaen tietysti rännit ja rännikaivot huomioon) ja kolme metriä syvän.

Yläkerrassa ei ole tapahtunut mitään edistystä. Olen lisäksi kadottanut meidän kameran taas johonkin, joten en edes pysty ottamaan kuvia, että mitä siellä on tähän asti tehty. Viikon päästä Samin kaveri tulee auttamaan ja yhdessä heidän olisi tarkoitus laittaa tuulensuojalevyt paikoilleen. Levyt ovat vielä hankkimatta.

Ulkomaalauskaan ei ole edennyt mihinkään. Sami yrittää löytää jostain lainaksi edullisia telineitä ja maalitkin pitäisi saada totta kai hyvään hintaan. Emme tosin ole päässeet vieläkään selkeään yksimielisyyteen maalin sävystä. Porukat ovat lupautuneet auttamaan maalaamisessa, mutta Samin ja isäni vapaapäivät eivät täsmää. Vaikka en kyllä tajua mihin heitä enää tarvitaan, jos meitä kykeneviä maalareita on jo minä, äitini ja pikkuveljeni. Mutta kun se maalaaminen on kuulemma PAKKO aloittaa ylhäältä päätykolmioista, ettei vain tule valumia. Huokaan syvään ja kiroan hiljaa sisälläni...

Meinaa iskeä stressi, kun tekemistä on niin maan helkkaristi, mutta muiden hannareiden takia mikään ei etene. Anteeksi avautuminen, mutta mua ihan oikeesti ottaa päähän.

Loppuun vielä yksi jännä huomio. Pari naapuria on kysellyt koska me muutamme taloomme. Ilmeet ovat näkemisen arvoisia kun kerron meidän asuneen talossa jo maaliskuun alusta saakka. Ilmeisesti maalaamaton julkisivu, ruma piha ja pinkka kakkosnelosia talon seinustalla antaa sen vaikutelman, että talo on sisältä täysin vaiheessa.


-Sanna-

Ilmoituksia ja lupahakemuksia

Sami soitti pikaisesti maanrakennusurakoitsijalle ja kyseli, että pitääkö tällä kuinka kovaa kiirettä. No kiirettä pitää totta kai, mutta ensi viikolla voisivat ehtiä hoitamaan meidän pihan kuntoon.

Tämän hyvän uutisen siivittämänä hyppäsin fillarin selkään ja polkaisin kunnan tekniseen toimistoon viemään toimenpideilmoituksen pihavajasta. Vaja tulee todennäköisesti olemaan Luoman Oy:n Lillevilla 59. Maalataan se sitten talon kanssa samoihin sävyihin.

Minulla oli matkassa myös toimenpidelupahakemus aitaan. Rakennustarkastaja kaipasi kuitenkin vielä liitteeksi kuvaa ja poikkileikkausta aidan rakenteesta sekä asemapiirroksen kopiota, johon aidan sijainti on merkitty. Valokuva vastaanvanlaisesta aidasta ei kuulemma käy. Täytyy nyt viikonlopun aikana piirtää kuvat paperille.

Aidastahan tulee siis 120 cm korkea, koska tuon meidän "pienen" vuffen on tarkoitus pysyä aidan sisäpuolella. Lisäksi aidan täytyy myös pitää luvattomat rapsuttelijat ja muut ei-toivotut vieraat loitolla koirasta. Materiaaleina olisi tarkoitus käyttää kestopuuta ja vihreää verkkoaitaa. Puusta tehdään aidan päälle vielä L:n muotoinen "kansi", eli yksi lauta tukee sivulta kestopuutolpat toisiinsa ja kansilauta vielä tukevoittaa koko komeuden. Näin aidan ei pitäisi taipua, jos hurtta joskus keksii nousta sitä vasten.

Joo, ja sitten pitäisi vielä suunnitella tarkemmin niitä terasseja, pohtia ulkomaalausta, aloittaa yläkerran teko... Ei tässä tekeminen kesken lopu, kun nyt vaan päästäisiin alkuun!

-Sanna-

P.S. En ole sekuntiakaan katunut sitä, että otimme alakerran lattiaan muovimaton. Meidän koira tykkää kovasti nukkua pää, tai ainakin toinen korva vesikipossa, ja herättyään se levittää pisaroita pitkin kämppää. Sillä on myös todella huonot pöytätavat. Vettä ja ruuan roiskeita on välillä pitkin keittiötä, kun toinen syö hosumalla. Kura tietysti näkyy tuossa vaaleassa sävyssä liiankin hyvin, mutta koska pennulle sattuu vielä pissavahinkoja, tulee lattia usein pestyä.