Tätä meidän raksaprojektia on aina viety eteenpäin sellaisella yhtälöllä, että raha ei kasva puussa, aika on rajallista, mutta silti aika on rahaa. Mystistä, eikö?
Kaivoimme tässä taas eräänä päivänä kalenterit ja budjettilaskelmat esiin ja mietimme mihin projekteihin meidän tulisi nyt syksyllä keskittyä ja mitkä voivat odottaa ensi kevääseen. Lista näyttää suurinpiirtein tältä:
-Yläkerta tehdään nyt syksyllä valmiiksi. Siitä ei tingitä ja siihen keskitetään suurin osa varoista sekä työmotivaatiosta. Kun yläkerta on nyt viimeinkin saatu lämpöeristettyä, niin nyt puhutaankin enää pintatöistä. Ajaksi muutettuna edessä oleviin hommiin kuluu aktiivista työaikaa noin viikko tai kaksi, riippuen kuinka pitkää päivää jaksetaan painaa. Tässä välissä pitää kuitenkin sähköasentajan käydä tekemässä ensimmäiset vedot. Sitten alkaa paneloiden paukuttelu ja väliseinien eristäminen sekä levyttäminen. Porrasfirmasta tulee tänään setä ottamaan mittoja ja esittelemään mahdollisia porrasmalleja.
-Talon takapuolen lumiesteet. Katon toiselle puolelle on ehdottomasti
lisättävä lumiesteitä ennen talvea. Todennäköisesti pyydämme jostain
ammattilaiset tekemään homman.
-Pihavajan edustan sorastus ja valojen asentaminen pihavajaan. Meillä on
pihavajan ympärillä alle puolen metrin sorakaistale ja muuten koko
takapiha on nurmikkoa. Juuri vajan edustalla nurmikko ei tahdo kasvaa,
koska viime syksynä vajaa koottiin sadesäällä, jolloin nurmikko
tallautui saveen ja jäi sinne. Nyt saven päällä lilluu vesi. Tarkoitus
on kaivaa savea ja nurmikkoa pois vajan edestä ja laitta tilalle soraa.
Sitten vain toivotaan, että vesi menee paremmin sorasta läpi ja vajalla
pystyy käymään jatkossa kurastamatta kenkiään. Lisäksi meidän talon
seinissä olevista ulkovalaisimista ei riitä valoa vajalle asti, joten
olisi kiva saada varaston ja liiterin sisäkattoihin omat valot, jotta
talvella ei tarvitse hakea polttopuita taskulampun kanssa.
-Etuterassi saa odottaa ensi kesään. Takaterassi on sen verran tilava, että etuterassille ei ole akuuttia tarvetta. Kesä on kuitenkin kääntymässä jo syksyyn, joten koirakaan ei kohta kaipaa varjoisaa lepoaluetta, jonka se olisi etuterassilta saanut.
-Talon maalaus toiseen kertaan. Kesä taisi jo tulla ja mennä, joten sekin urakka saa odottaa ensi kevääseen.
Eli hommaa riittää taas jälleen kerran.
-Sanna-
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihavaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pihavaja. Näytä kaikki tekstit
15. elokuuta 2013
3. syyskuuta 2012
15. elokuuta 2012
Räpsyjä ulkoa
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvien antamaa tietoa on tietenkin kiva vähän "pohjustaa", joten lyhyitä tekstinpätkiäkin ajattelin kirjoitella.
Aloitetaan siitä viimeisimmästä projektista, eli pihavajasta. Koska viikonloppu meni muissa hommissa, niin vaja ei ole vielä valmis. Siniset seinät on nyt kertaalleen maalattu. Tänään kävimme ostamassa kattomateriaalit. Huomenna riehutaan lisää maalia seiniin ja Sami saa asennella kattohuopia. Vaja maalattiin samalla peittävällä puunsuojalla kuin talo, eli Pinotexin Superdecillä, sävynä Tuomenmarja.
Aluksi meitä itseämmekin vähän jännitti ulkomaalimme sävyvalinta, mutta nyt kun talo on kertaalleen maalattu kokonaan ja sitä ympäröi vihreä nurmikko, olemme todella tyytyväisiä ja onnellisia lopputuloksesta. Täällä kunnan rakennusvalvonta ei antanut mitään ohjeita tai määräyksiä liittyen julkisivujen väreihin, joten kaikki ovat saaneet maalata talonsa niin kuin parhaalta tuntuu. Meidän mielestä tämä tummansinisen ja kirkkaan valkoisen yhdistelmä on kaunis.
Ostin jo viime kesänä meille talon numerot, valurautaiset viitoset. No eihän se musta vitonen mihinkään näy tuosta sinisestä seinästä, joten vitoset oli pakko maalata valkoisiksi.
Muutama vuosi sitten hankin vuokrakaksiomme parvekkeelle kaksi telinettä kesäkukille. Yhden kesän yritin kasvattaa niissä kesäkukkia, mutta sillä lasitetulla parvekkeella ei jaksanut kasvaa mikään. Oli niin kuuma paikka. Nyt laitoin samat telineet ulko-oven viereen ja ostin syksyn kunniaksi niihin pirteän keltaiset ulkokrysanteemit.
Tartuttiin hyvään tarjoukseen ja hankittiin pihakalusteryhmä, vaikka tiedettiin kyllä, että se ei kokonaisuudessaan mahdu pienelle etukuistillemme. Sohva ja pöytä on väliaikaisesti sijoitettuna kuistille, tuolit löytyvät takaovelta.
Kun vaja valmistuu, seuraava projekti on koira-aita, ja ehkä tässä syksyn aikana ehditään tehdä vielä takaterassi. Loppuun vielä kuva hauvavauvasta, joka täyttää ensi viikolla puoli vuotta! <3
-Sanna-
Aloitetaan siitä viimeisimmästä projektista, eli pihavajasta. Koska viikonloppu meni muissa hommissa, niin vaja ei ole vielä valmis. Siniset seinät on nyt kertaalleen maalattu. Tänään kävimme ostamassa kattomateriaalit. Huomenna riehutaan lisää maalia seiniin ja Sami saa asennella kattohuopia. Vaja maalattiin samalla peittävällä puunsuojalla kuin talo, eli Pinotexin Superdecillä, sävynä Tuomenmarja.
Aluksi meitä itseämmekin vähän jännitti ulkomaalimme sävyvalinta, mutta nyt kun talo on kertaalleen maalattu kokonaan ja sitä ympäröi vihreä nurmikko, olemme todella tyytyväisiä ja onnellisia lopputuloksesta. Täällä kunnan rakennusvalvonta ei antanut mitään ohjeita tai määräyksiä liittyen julkisivujen väreihin, joten kaikki ovat saaneet maalata talonsa niin kuin parhaalta tuntuu. Meidän mielestä tämä tummansinisen ja kirkkaan valkoisen yhdistelmä on kaunis.
Ostin jo viime kesänä meille talon numerot, valurautaiset viitoset. No eihän se musta vitonen mihinkään näy tuosta sinisestä seinästä, joten vitoset oli pakko maalata valkoisiksi.
Muutama vuosi sitten hankin vuokrakaksiomme parvekkeelle kaksi telinettä kesäkukille. Yhden kesän yritin kasvattaa niissä kesäkukkia, mutta sillä lasitetulla parvekkeella ei jaksanut kasvaa mikään. Oli niin kuuma paikka. Nyt laitoin samat telineet ulko-oven viereen ja ostin syksyn kunniaksi niihin pirteän keltaiset ulkokrysanteemit.
Juu, ja tämä kyltti on poltellut tuolla laatikon pohjalla jo vuoden päivät... Kutsumattomat vieraat, pysykää poissa! ;)
Tartuttiin hyvään tarjoukseen ja hankittiin pihakalusteryhmä, vaikka tiedettiin kyllä, että se ei kokonaisuudessaan mahdu pienelle etukuistillemme. Sohva ja pöytä on väliaikaisesti sijoitettuna kuistille, tuolit löytyvät takaovelta.
Kun vaja valmistuu, seuraava projekti on koira-aita, ja ehkä tässä syksyn aikana ehditään tehdä vielä takaterassi. Loppuun vielä kuva hauvavauvasta, joka täyttää ensi viikolla puoli vuotta! <3
-Sanna-
10. elokuuta 2012
Vaja harjakorkeudessa
Tänään paistoi onneksi aurinko, niin ukoilla oli hyvät olosuhteet naputella taas vajaa kasaan. Kattotuolit, kurkihirsi, muut katon tukipuut ja kattopaneelit ovat nyt paikoillaan. Enää puuttuu vain lattia ja kattohuopa, sekä maalaus. Mutta ne jääkööt suosiolla ensi viikkoon. Viikonlopuksi on tiedossa muuta ohjelmaa :)
On muuten unohtunut mainita tuo meidän vajan malli: se on Lillevilla 77. Neliöitä on saman verran kuin mallissa Lillevilla 12. Ei tullutkaan viisysiä, kuten taisin joskus aiemmin kirjoittaa...
-Sanna-
On muuten unohtunut mainita tuo meidän vajan malli: se on Lillevilla 77. Neliöitä on saman verran kuin mallissa Lillevilla 12. Ei tullutkaan viisysiä, kuten taisin joskus aiemmin kirjoittaa...
-Sanna-
7. elokuuta 2012
Tuhannen palan 3D-palapeli
Tänään taas painittiin pihavajan kanssa. Sillä aikaa kun Sami ja veljeni olivat hakemassa vajapakettia, minä ja isäni asettelimme vajan alle tulevia harkkoja vaateriin. Harkot saatiin helposti suoraan sorapatjaan nähden, mutta vähän siinä raavittiin päätämme, kun ristimitta saatiin helposti täsmäämään Samin laskelmiin, mutta sitten harkkojen keskinäiset etäisyydet eivät täsmänneetkään. Hetki vekslattiin ja väänneettiin. Sitten kun Sami tuli takaisin, tehtiin pari uudelleen laskelmaa. Samin laskelmat olivat väärin... Onneksi se tärkein, eli ristimitta piti. Kuva on hieman harhaanjohtava: kestopuut laitettiin harkkojen päälle pystysuunnassa, kaksi puuta per harkko, ja väliin tietysti bituminauhaa. Kiinnitys hoidettiin propuilla ja ruuveilla.
Sitten päästiin lopulta kokoamaan itse vajaa. Tietenkin siinä oli oma säätämisensä, että alin kehikko on varmasti suorassa ja kunnolla kestopuiden päällä.
Sitten päästiin lopulta kokoamaan itse vajaa. Tietenkin siinä oli oma säätämisensä, että alin kehikko on varmasti suorassa ja kunnolla kestopuiden päällä.
Tästä eteenpäin kokoaminen sujui suht' vaivattomasti. Jos harkot ja kestopuut olisivat olleet jo valmiiksi paikoillaan, vajan osat valmiina pihassa ja hommat aloitettu aamulla kello seitsemän, niin vaja voisi olla jo kattoa vaille valmis. Itse kasaamiseen päästiin kuitenkin vasta puolen päivän jälkeen ja nyt illalla iski hetkellinen kaatosade, niin homma jäi kesken. Yksi ovi ja ikkuna kuitenkin saatiin paikalleen ja seinät ovat kasassa. Tästä on hyvä jatkaa.
-Sanna-
6. elokuuta 2012
Pihavajan pohjia
Kyllä lapiointi on sitten niin maan mukavaa puuhaa, ai että... Sarkasmi sikseen, lapiointi on oikeasti ihan hanurista.
Pihavajan kokoaminen olisi seuraavaksi vuorossa. Eilen aloitettiin pohjien teko kaivalla hieman vajaa suurempi monttu. Kaivamiseen meni vain muutama tunti kahdelta ihmiseltä, kahdella lapiolla ja yksillä kottikärryillä. Jos mukana olisi ollut vielä joku kolmas ja toiset kärryt, niin aika olisi varmaan puolittunut, kun kaksi olisi vain keskittynyt lappaamaan maata kärryihin ja kolmas olisi aina käynyt vuorotellen tyhjentämässä niitä.
Eikös vanha kansa sano, että sillä se lähtee, millä on tullutkin? Eilen oli kaikki lihakset aivan jumissa ja kipeinä, mutta tänään olo helpottui huomattavasti kun lappasi tuota soraa kärryihin.Huomenna jatketaan!
-Sanna-
Pihavajan kokoaminen olisi seuraavaksi vuorossa. Eilen aloitettiin pohjien teko kaivalla hieman vajaa suurempi monttu. Kaivamiseen meni vain muutama tunti kahdelta ihmiseltä, kahdella lapiolla ja yksillä kottikärryillä. Jos mukana olisi ollut vielä joku kolmas ja toiset kärryt, niin aika olisi varmaan puolittunut, kun kaksi olisi vain keskittynyt lappaamaan maata kärryihin ja kolmas olisi aina käynyt vuorotellen tyhjentämässä niitä.
Tänään käytiin ostamassa kuopan pohjalle suodatinkangas. Sitten lapioitiin kankaan päälle kerros soraa (0-16). Soraa tasattiin vuorotellen haravoimalla ja jyräämällä. Lopuksi pinta tasattiin vielä vatupassin avulla.
-Sanna-
8. kesäkuuta 2012
Lyhyesti ja ytimekkäästi...
...mitään ei ole tapahtunut. Täällä hommat eivät ole edenneet mihinkään suuntaan viimeisten viikkojen aikana.
Maanrakennusurakoitsijaa ei ole kuulunut eikä näkynyt. Perään on soiteltu ja tämä sanoo aina tulevansa joko loppuviikosta tai ensi viikolla. Tämä sama lupaus kuultiin taas toissapäivänä. Piha on edelleen rumaa savipeltoa ja naapureita varmasti ihmetyttää/ottaa päähän miksi emme ole tehneet pihallemme mitään. Eipä tuo mikään korttelin kaunistus ole.
Koska pihahommat seisovat edelleen, emme ole pitäneet mitään kiirettä pihavajan hankkimisen ja aidan suhteen. Aitakuvat rakennusvalvontaan on edelleen piirtämättä. Takaterassia ollaan vähän suunniteltu, että jos siitä tekisi suosiolla koko talon levyisen (ottaen tietysti rännit ja rännikaivot huomioon) ja kolme metriä syvän.
Yläkerrassa ei ole tapahtunut mitään edistystä. Olen lisäksi kadottanut meidän kameran taas johonkin, joten en edes pysty ottamaan kuvia, että mitä siellä on tähän asti tehty. Viikon päästä Samin kaveri tulee auttamaan ja yhdessä heidän olisi tarkoitus laittaa tuulensuojalevyt paikoilleen. Levyt ovat vielä hankkimatta.
Ulkomaalauskaan ei ole edennyt mihinkään. Sami yrittää löytää jostain lainaksi edullisia telineitä ja maalitkin pitäisi saada totta kai hyvään hintaan. Emme tosin ole päässeet vieläkään selkeään yksimielisyyteen maalin sävystä. Porukat ovat lupautuneet auttamaan maalaamisessa, mutta Samin ja isäni vapaapäivät eivät täsmää. Vaikka en kyllä tajua mihin heitä enää tarvitaan, jos meitä kykeneviä maalareita on jo minä, äitini ja pikkuveljeni. Mutta kun se maalaaminen on kuulemma PAKKO aloittaa ylhäältä päätykolmioista, ettei vain tule valumia. Huokaan syvään ja kiroan hiljaa sisälläni...
Meinaa iskeä stressi, kun tekemistä on niin maan helkkaristi, mutta muiden hannareiden takia mikään ei etene. Anteeksi avautuminen, mutta mua ihan oikeesti ottaa päähän.
Loppuun vielä yksi jännä huomio. Pari naapuria on kysellyt koska me muutamme taloomme. Ilmeet ovat näkemisen arvoisia kun kerron meidän asuneen talossa jo maaliskuun alusta saakka. Ilmeisesti maalaamaton julkisivu, ruma piha ja pinkka kakkosnelosia talon seinustalla antaa sen vaikutelman, että talo on sisältä täysin vaiheessa.
-Sanna-
Maanrakennusurakoitsijaa ei ole kuulunut eikä näkynyt. Perään on soiteltu ja tämä sanoo aina tulevansa joko loppuviikosta tai ensi viikolla. Tämä sama lupaus kuultiin taas toissapäivänä. Piha on edelleen rumaa savipeltoa ja naapureita varmasti ihmetyttää/ottaa päähän miksi emme ole tehneet pihallemme mitään. Eipä tuo mikään korttelin kaunistus ole.
Koska pihahommat seisovat edelleen, emme ole pitäneet mitään kiirettä pihavajan hankkimisen ja aidan suhteen. Aitakuvat rakennusvalvontaan on edelleen piirtämättä. Takaterassia ollaan vähän suunniteltu, että jos siitä tekisi suosiolla koko talon levyisen (ottaen tietysti rännit ja rännikaivot huomioon) ja kolme metriä syvän.
Yläkerrassa ei ole tapahtunut mitään edistystä. Olen lisäksi kadottanut meidän kameran taas johonkin, joten en edes pysty ottamaan kuvia, että mitä siellä on tähän asti tehty. Viikon päästä Samin kaveri tulee auttamaan ja yhdessä heidän olisi tarkoitus laittaa tuulensuojalevyt paikoilleen. Levyt ovat vielä hankkimatta.
Ulkomaalauskaan ei ole edennyt mihinkään. Sami yrittää löytää jostain lainaksi edullisia telineitä ja maalitkin pitäisi saada totta kai hyvään hintaan. Emme tosin ole päässeet vieläkään selkeään yksimielisyyteen maalin sävystä. Porukat ovat lupautuneet auttamaan maalaamisessa, mutta Samin ja isäni vapaapäivät eivät täsmää. Vaikka en kyllä tajua mihin heitä enää tarvitaan, jos meitä kykeneviä maalareita on jo minä, äitini ja pikkuveljeni. Mutta kun se maalaaminen on kuulemma PAKKO aloittaa ylhäältä päätykolmioista, ettei vain tule valumia. Huokaan syvään ja kiroan hiljaa sisälläni...
Meinaa iskeä stressi, kun tekemistä on niin maan helkkaristi, mutta muiden hannareiden takia mikään ei etene. Anteeksi avautuminen, mutta mua ihan oikeesti ottaa päähän.
Loppuun vielä yksi jännä huomio. Pari naapuria on kysellyt koska me muutamme taloomme. Ilmeet ovat näkemisen arvoisia kun kerron meidän asuneen talossa jo maaliskuun alusta saakka. Ilmeisesti maalaamaton julkisivu, ruma piha ja pinkka kakkosnelosia talon seinustalla antaa sen vaikutelman, että talo on sisältä täysin vaiheessa.
-Sanna-
4. toukokuuta 2012
Ilmoituksia ja lupahakemuksia
Sami soitti pikaisesti maanrakennusurakoitsijalle ja kyseli, että pitääkö tällä kuinka kovaa kiirettä. No kiirettä pitää totta kai, mutta ensi viikolla voisivat ehtiä hoitamaan meidän pihan kuntoon.
Tämän hyvän uutisen siivittämänä hyppäsin fillarin selkään ja polkaisin kunnan tekniseen toimistoon viemään toimenpideilmoituksen pihavajasta. Vaja tulee todennäköisesti olemaan Luoman Oy:n Lillevilla 59. Maalataan se sitten talon kanssa samoihin sävyihin.
Minulla oli matkassa myös toimenpidelupahakemus aitaan. Rakennustarkastaja kaipasi kuitenkin vielä liitteeksi kuvaa ja poikkileikkausta aidan rakenteesta sekä asemapiirroksen kopiota, johon aidan sijainti on merkitty. Valokuva vastaanvanlaisesta aidasta ei kuulemma käy. Täytyy nyt viikonlopun aikana piirtää kuvat paperille.
Aidastahan tulee siis 120 cm korkea, koska tuon meidän "pienen" vuffen on tarkoitus pysyä aidan sisäpuolella. Lisäksi aidan täytyy myös pitää luvattomat rapsuttelijat ja muut ei-toivotut vieraat loitolla koirasta. Materiaaleina olisi tarkoitus käyttää kestopuuta ja vihreää verkkoaitaa. Puusta tehdään aidan päälle vielä L:n muotoinen "kansi", eli yksi lauta tukee sivulta kestopuutolpat toisiinsa ja kansilauta vielä tukevoittaa koko komeuden. Näin aidan ei pitäisi taipua, jos hurtta joskus keksii nousta sitä vasten.
Joo, ja sitten pitäisi vielä suunnitella tarkemmin niitä terasseja, pohtia ulkomaalausta, aloittaa yläkerran teko... Ei tässä tekeminen kesken lopu, kun nyt vaan päästäisiin alkuun!
-Sanna-
P.S. En ole sekuntiakaan katunut sitä, että otimme alakerran lattiaan muovimaton. Meidän koira tykkää kovasti nukkua pää, tai ainakin toinen korva vesikipossa, ja herättyään se levittää pisaroita pitkin kämppää. Sillä on myös todella huonot pöytätavat. Vettä ja ruuan roiskeita on välillä pitkin keittiötä, kun toinen syö hosumalla. Kura tietysti näkyy tuossa vaaleassa sävyssä liiankin hyvin, mutta koska pennulle sattuu vielä pissavahinkoja, tulee lattia usein pestyä.
Tämän hyvän uutisen siivittämänä hyppäsin fillarin selkään ja polkaisin kunnan tekniseen toimistoon viemään toimenpideilmoituksen pihavajasta. Vaja tulee todennäköisesti olemaan Luoman Oy:n Lillevilla 59. Maalataan se sitten talon kanssa samoihin sävyihin.
Minulla oli matkassa myös toimenpidelupahakemus aitaan. Rakennustarkastaja kaipasi kuitenkin vielä liitteeksi kuvaa ja poikkileikkausta aidan rakenteesta sekä asemapiirroksen kopiota, johon aidan sijainti on merkitty. Valokuva vastaanvanlaisesta aidasta ei kuulemma käy. Täytyy nyt viikonlopun aikana piirtää kuvat paperille.
Aidastahan tulee siis 120 cm korkea, koska tuon meidän "pienen" vuffen on tarkoitus pysyä aidan sisäpuolella. Lisäksi aidan täytyy myös pitää luvattomat rapsuttelijat ja muut ei-toivotut vieraat loitolla koirasta. Materiaaleina olisi tarkoitus käyttää kestopuuta ja vihreää verkkoaitaa. Puusta tehdään aidan päälle vielä L:n muotoinen "kansi", eli yksi lauta tukee sivulta kestopuutolpat toisiinsa ja kansilauta vielä tukevoittaa koko komeuden. Näin aidan ei pitäisi taipua, jos hurtta joskus keksii nousta sitä vasten.
Joo, ja sitten pitäisi vielä suunnitella tarkemmin niitä terasseja, pohtia ulkomaalausta, aloittaa yläkerran teko... Ei tässä tekeminen kesken lopu, kun nyt vaan päästäisiin alkuun!
-Sanna-
P.S. En ole sekuntiakaan katunut sitä, että otimme alakerran lattiaan muovimaton. Meidän koira tykkää kovasti nukkua pää, tai ainakin toinen korva vesikipossa, ja herättyään se levittää pisaroita pitkin kämppää. Sillä on myös todella huonot pöytätavat. Vettä ja ruuan roiskeita on välillä pitkin keittiötä, kun toinen syö hosumalla. Kura tietysti näkyy tuossa vaaleassa sävyssä liiankin hyvin, mutta koska pennulle sattuu vielä pissavahinkoja, tulee lattia usein pestyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)