29. maaliskuuta 2013

Himoitsen mustavalkoista tapettia!

En tiedä mistä tämä ajatus viime yönä oikein mieleeni hiipi, mutta haluan yläkerran makuuhuoneeseen mustavalkoista tapettia! Tapetti tulisi vain yhdelle seinälle, sille missä on ovi. Muut kolme seinää paneloidaan vaakaan valkoisella, 14x120mm paneelilla.

Aikaisemmin luulin haluavani maalata pari seinää punertaviksi, esim. Tikkurilan sävyllä Hibiscus. Tarkoitus kun on yrittää välttää yläkerrassa sinisiä sävyjä, koska niitä on alakerrassa jo ihan riittävästi. Alemman kuvan loin aikoja sitten Tikkurilan värisuunnitteluohjelmalla, että millainen se makuuhuoneen värimaailma olisi voinut olla.























Aamulla varovasti kyselin Samilta, että kuinka monta kertaa rakennusprojektin aikana saa muuttaa mieltään, ennen kuin parisuhde menee jatkoajalle. Sami sanoi, että kuinka monta kertaa vaan, kunhan sen vuoksi ei tarvitse purkaa mitään rakenteita tai monien satojen eurojen kauppoja. Tässä tämän Pitkäperjantain aamupäivä sujahtikin nopeasti, kun kaivelin netistä kuvia sopivista mustavalkoisista tapeteista. Tärkeintä on iso kuvio, mieluiten jokin kasviaihe, eikä missään nimessä mitään graafista kuviota, kuten palloja, ruutuja, raitoja, neliöitä taikka viivoja. Tässä siis sekalainen kokoelma mahdollisia tapetteja Boråsilta ja Pihlgren & Ritolalta:























Leikin taas vähän värisuunnitteluohjelmalla, että miltä makuuhuone voisi näyttää jos yksi seinä on mustavalkoinen, loput seinät ja huonekalut valkoisia ja tekstiilit purppuraa. Lähtökohtana on se, että tämän sävyiset tekstiilit meillä on jo. Näin huoneessa voisi hyödyntää jotain vanhaa, eikä kaikkia tekstiilejä tarvitsisi ostaa.











Auttakaa ihmeessä valitsemaan näistä se kaunein tapetti, eli jättäkää rohkeasti kommenttia!

-Sanna-

28. maaliskuuta 2013

"Ääk! Unohdin päivittää blogin!"

Jos aivan rehellinen olen, niin olen hokenut tuota otsikkoa jo kahden viikon ajan. Aika ei taaskaan tahdo riittää kaikkeen tarpeelliseen (ja tarpeettomaan) tekemiseen.

LVI-asentaja kävi kaksi viikkoa sitten! Eli yläkerrassa on nyt kaikki ilmanvaihto-, vesi- ja viemäriputket paikoillaan. Kaveri oli todella tehokas, hän sai paljon aikaiseksi yhdessä päivässä. Iv-putkien eristäminen jäi Samin vastuulle.

Lisäksi Sami haluaa itselleen vähän haasteita tuohon yläkertaprojektiin. Isäntä on nyt päättänyt yrittää rakentaa meidän huoltoluukut itse. Insinöörillä on taas hieno ja tekninen visio, jota medianomi ei vaan voi käsittää... Noh, jätän homman herran haltuun ja toivon mahdollisimman hyvää lopputulosta...

LVI-asentajan käynti antoi taas lisää inspiraatiota ja kävin rautakaupassa vähän ihastelemassa laattoja yläkerran vessaan. Löysin hienon mattaharmaan 5x5 lattialaatan ja valkomustaharmaan, matan mosaiikin. Vessan seinät laatoitettaisiin vaakaan mattavalkoisella laatalla, ja kahdella vastakkaisella seinällä olisi kahdet pystyt mosaiikkiboordit, samaan tyyliin kuin mitä meillä on alakerran pesuhuoneessa. Sen olemme jo Samin kanssa päättäneet, että yläkertaan ei tule mitään sinistä.

 DOT LA SPEZIA GRIGIO MOSAIC 5X5

BW KA-1080 GREY MIX 25X25












 Näihin laattoihin sopisi kuin nenä päähän Ikean Godmorgon-sarjan korkeakiiltoiset harmaat kylpyhuonekalusteet.








Siitäkin on tullut jo kirjoiteltua, että yläkerran seinät paneloidaan vaakaan. Varattiin paneelia sata  neliötä. Onneksi kauppa suostui säilyttämään paneelit huhtikuun loppuun saakka. Saadaan hyvin hoidettua vielä lämpöeristykset kuntoon, kun tiellä ei ole älytöntä paneelikasaa.

Itse olen kevätfiiliksissä. Liekö kevät herättänyt mussa jonkin pesänrakennusvietin! Eilen kävin kaverin kanssa kiertelemässä huonekalukauppoja. Tarkoitus oli tarkastella millaisia ja minkä hintaisia huonekaluja nyt on tarjolla, tuonne ylös kun on sitten tarkoitus ostaa ainakin sohva ja uusi sänky. Huomioni keskittyi kuitenkin kaikkiin ihaniiin pieniin ja isompiin sisustustavaroihin. Ostinkin sitten turkooseja tuikkukippoja, jotka laitoin takan päälle olohuonetta kaunistamaan.

Ajattelin kokeilla yrttien kasvattamista jo viime keväänä, mutta se sitten jäi. Nyt sain senkin aikaiseksi, joten keittiön työtasolla on nyt yrttien ja kesäkukkien siemenet odottamassa itämisen alkua. Samalla sain vaihdettua viherkasvien mullat. Sen jätin vuosi sitten tarkoituksella tekemättä, koska muutimme ja kasvini muuttivat huomattavasti lämpimimmistä ja valoisammista olosuhteista viileään ja varjoon, joten en halunnut "järkyttää" niitä liikaa :)

Mutta kirjoittelen taas kun ehdin/jaksan/ on jotain kirjoitettavaa.

-Sanna-

13. maaliskuuta 2013

Mistä huoltoluukut?

Meillä on talon pohjapiirrustuksiin merkitty yläkertaan pitkille seinille huoltoluukut, joista pitää tarpeen tullen päästä kylmille sivu-ullakoille joko huoltotöihin tai pahimmassa tapauksessa tulipaloa sammuttamaan. Monissa taloissa huoltoluukut ovat ulkoseinissä, talon päädyissä, ja kulku näille luukuille tapahtuu pelastustikkaiden kautta.

Mutta meillä ne on siis merkitty sisäseiniin, ja luukkuja tarvittaisiin kolme kappaletta. Niiden olisi hyvä olla valmiiksi kunnolla lämpöeristettyjä ja sen verran isoja, että ihminen mahtuu niistä tarpeen vaatiessa hyvin kulkemaan. Minimikoko voisi siis olla sellaiset 700x500mm.

Alustavasti Sami on netin välityksellä löytänyt vain pienen pieniä luukkuja, n. 600x600 millisiä. Lisäksi nämä pikkuluukut eivät ole ainakaan valmiiksi lämpöeristettyjä, joten niihin täytyisi itse askarrella tarpeeksi lämpöeristettä pintaan. Sain vinkin yhdestä nettikaupasta, jossa myytiin 54x79 sentin kokoista seinäluukkua, jossa on vieläpä ihan hyvä U-arvo, -0.41. Kolmelle ovelle kertyisi tosin hintaa noin 500 euroa. Auts...

Soittelin Viialan Rakennustarvikkeelle, koska kyseinen liike tekee yhteistyötä Helmitalojen kanssa. Viialan suunnalla on myös paljon Helmitaloja, joten olisihan se nyt ihme, jos siellä ei oltaisi edes kuultu tällaisista luukuista. En saanut heti vastausta, että löytyykö heiltä sopivia luukkuja, mutta myyjä lupasi palata huomenna asiaan.

Olemme käyneet läpi oman alueemme rautakauppoja, mutta missään ei oikein osata neuvoa, saati sitten ymmärretä millaisia luukkuja oikein tarvitsemme. Meille on kovasti kaupattu porrasluukkuja, mutta sellaiselle meillä ei ole tarvetta.

Sopivia luukkuja ilmeisesti on siis olemassa ainakin yhdessä nettikaupassa, mutta aikas suolaiseen hintaan. Etsitään ja odotellaan vielä hetki, tehdään sitten vasta päätöksiä.

Loppuun pari kuvaa.


Porrasaukko näyttää yläkerran puolelta tällä hetkellä tältä:



Hormin taakse tulevan huoltoluukun paikka:



-Sanna-

5. maaliskuuta 2013

Yläkerrassa näyttää nyt tältä

Sami ja "Emman pappa" ovat taas tänään ahkeroineet yläkerrassa. Kiipesin pikaisesti kurkkimaan miltä siellä näyttää ja hoksasin onneksi ottaa kamerankin mukaan.

Sivu-ullakko makuuhuoneessa. Sami sai kerran hyvän ajatuksen, että sivu-ullakoita voisi yrittää hyödyntää rakentamalla sinne säilytystilaa. Valitettavasti kattotuolirakenteet ja tulevat eristevillamäärät aiheuttavat sen, että säilytystila olisi todella kapea ja matala, eli loppujen lopuksi siihen menisi vain turhaa työtä. Se haave siis haudattiin ja nyt vain pitää keksiä mistä saisi tarpeeksi matalat vaatekaapit...





Tästä pitäisi vielä tuulensuojalevyttää, ja sitten saadaan eristevillat paikoilleen. Vielä ei olla päätetty, että tilataanko selluvillan puhallus, vai laittaako Sami itse kivivillaa.



Ylös kattotuolien päälle Sami askarteli jo muutama viikko sitten kaverinsa kanssa kulkusillat.


Meillä kävi tänään myös nuohooja. Kehui kovasti meidän takkaa, ainakaan hänen tietääkseen tässä kylässä ei ole toista samanlaista takkaa.

1. maaliskuuta 2013

Vuosi asuttu, mitkä ovat tunnelmat?

Mennyt vuosi:

Helmitalon porukka sai talomme valmiiksi sopimuksen mukaan 29. helmikuuta 2012. Meillä ei tosin ollut mitään sen kummempia talon luovutuksia, tms. Timpurit sun muut asentajat vain pakkasivat tavaransa ja poistuivat paikalta. Muutto sujui hyvin, kun oli  oma pakettiauto käytettävissä. Maaliskuun ensimmäiset viikot menivät muuttokuormia tehdessä, vanhaa ja uutta kotia siivotessa, edestakaisin ajellessa, sekä pihapiiriä raksajätteistä raivatessa.

Saimme juuri ja juuri talon sisältä asumiskelpoiseksi ja suurimman osan tavaroista paikoilleen, kun meille tulikin jo perheenlisäystä: koira liittyi laumaamme huhtikuun 8. päivä. Koiran ensimmäiset kuukaudet luonamme olivat melkoista muutosta ja myllerrystä, varsinkin pihapiiri koki kesän aikana suuren muutoksen.

Vähän asiaa talomme sisätiloista: muovimatto oli paras mahdollinen valinta lattiamateriaaliksi! Siitä on kuulunut kommenttia, että miksi kukaan tänä päivänä asentaisi taloonsa "halvan ja paskan" muovimaton. No ensinnäkään muovimatto ei ole halpa sijoitus, jos oikein tarkkaan viitsii hintoja tutkia. Ja on tätä meidänkin lattiaa moni ensin luullut kuosin perusteella laminaatiksi. Koiratalouteen muovimatto on erinomainen valinta, koska se kestää kosteutta, ei ole liukas eikä naarmutu.

Halusimme sisäseinistä taivaansiniset. No ei niistä ihan toivotun värisiä tullut. Aluksi sininen väri muistutti lähinnä kosteuseristettä, mutta kun valaisimet ja verhot on saatu paikoilleen, niin väri on huomattavasti inhimillisempi ja olemme tottuneet nykyiseen sävyyn. Keittiöön kannatti laittaa ylimääräistä aikaa ja rahaa. Säilytystilaa on riittävästi, eikä työskentelytilakaan lopu kesken. Lisäksi keittiön valaistus toimii erinomaisesti, senkin eteen kannatti nähdä vaivaa ja vähän suunnitella.

Asiaa rakennusajan suurimmasta murheenkryynistä: sisäilman kosteus ja homehtunut ullakkoluukku. Meillä siis kytkettiin talon lattialämmitys päälle joulukuun loppupuolella 2011, kun talon sisäpuoliset rakennustyöt olivat vielä alkutekijöissään. Yläkertaan vievää aukkoa peittämään hankittiin rautakaupasta ullakkoportaat, jotka Helmitalon timpuri sitten asensi. Kun lattialämmitys oli pöhkinyt viikon, oli ullakkoportaiden luukku mennyt sisäpuolelta homeeseen. Huom! Siis vain tämä luukku! Hometta ei ollut -eikä ole- missään muualla. Sisällä talossa oli todella kostea ilmasto ja luukussa todennäköisesti jokin homesienen alku, mikä sitten "puhkesi kukkaan" otollisissa olosuhteissa. Sisäilma parani huomattavasti, kun Helmitalot toimittivat paikalle kuivaimen. Lisäksi luukusta pyyhittiin homeet pois. Luukussa on jäljellä enää kosteuden aiheuttamia tummentumia, mutta hometta ei näy missään rakenteissa eikä millään pinnoilla. Kun yläkerta valmistuu ja päästään portaiden asentamiseen, ruma luukku voidaan heittää kaatopaikalle.

Toivottavasti kukaan "neropatti" ei nyt ala viihdyttää itseään levittelemällä perättömiä huhuja, että Helmitalo tekisi hometaloja. Tuntuuhan se kurjalta kirjoittaa samassa kappaleessa homeesta ja talon rakentaneesta yrityksestä, mutta tämä home-episodi oli vain pieni epäonninen sattuma tässä rakennusprojektissa. Talomme ei siis ole läpimätä eivätkä ole muutkaan Helmitalot. Tähän blogiin on eksynyt lukijoita hakusanoilla Helmitalo+home, mutta toivottavasti kyseiset lukijat omaavat hyvän luetun ymmärtämisen taidon ja tajuavat asian todellisen laidan.

Ulkotöistä: kesä koitti kovaa kyytiä. Yritimme kovasti aloittaa yläkerran rakennusurakkaa, mutta se  on pitkin vuotta edennyt lähinnä satunnaisissa sykleissä. Piha otettiin käsittelyyn heti kun lumet vain osoittivat sulamisen merkkejä. Urakoitsija kävi muistaakseni jo maaliskuussa katsomassa pihaamme, että mitä sille pystyisi tekemään. Onneksi saatiin edes nämä ns. "suuret linjat" hoidettua, eli sora- ja nurmialueet. Sorat levitettiin ja nurmikko kylvettiin heinäkuun alkupuolella.

Talo maalattiin myös heinäkuun aikana. Talomme väri on herättänyt ihmisissä ihastusta ja vihastusta. Olin eräänä iltana kastelemassa nurmikkoa, kun ohi pyöräili vanha rouva, ja tämä jotain tokaisi, että onpa kamalan värinen talo. Itseltäni oli pettää pokka, koska tällä rouvalla oli täsmälleen talomme värinen baskeri päässä. Eli ei se nyt niin kamala väri voi olla, jos rouva oli samanvärisen pipon kelpuuttanut päähänsä! Mutta mikä estää maalaamasta taloaan juuri sen väriseksi kuin itse haluaa, jos rakennusvalvonnalla ei ole mitään sitä vastaan. Tässäkin kunnassa on naapureiden kuulemisen suhteen jännä politiikka, eli vain niitä naapureita on pakko kuulla, jotka jo asuvat omissa taloissaan kun aloittelet omaa projektiasi.

Elokuu meni pihavajaa pakertaessa ja nurmikkoa leikatessa. Muuten syksy oli laiskaa ja flegmaattista aikaa. Juuri ja juuri saatiin tehtyä koiralle aitaus, joka sekin on yhä yhtä porttia vailla. Yläkerta ei edennyt yhtään, mitä nyt sähköasentaja kävi paikan päällä. Häneltä on jo saatu valmis sähkösuunnitelma.

Tänä talvena on sadellut kiitettävästi lunta ja lumitöitä on saanut paiskia. Takasta on ollut todella paljon iloa kylminä päivinä. Kun valitsimme takkaa, jotkut leukailivat, että elementti takasta ei ole mihinkään. Ainoa oikea takka on kuulemma tehty joko tiilestä tai vuolukivestä. Näille joka-alan asiantuntijoille voi nyt huoletta lällätellä takaisin, että ei pidä paikkaansa. Ainakin meidän Alvari varaa itseensä komeasti lämpöä. Kun illalla lämmittää, niin takan kylki on vielä aamullakin lämmin.

PILP: Poistoilmalämpöpumppu on todettu hyväksi investoinniksi. Meidän PILP on mallia Nilan EC. PILP on selvästi tehnyt sähkölaskuista pienempiä, koska se lämmittää käyttöveden poistoilmasta saatavalla lämmöllä. Vuoden aikana meillä on mennyt varaajasta vastukset päälle ehkä neljä kertaa. Muuten tuo laite ei ole täysin "ongelmaton". Kirjoitin syyskuussa päivityksen poistoilmalämpöpumpun, takan ja ilmanvaihdon yhteisvaikutuksesta, miten ilmanvaihto voi joskus vetää takan luukun kautta savun tuoksua huoneilmaan.

Lisäksi PILP:in säätöpaneelilla saa vierailla lähes päivittäin, jos haluaa lämmittää takkaa. Mikäli lämminvesivaraaja ei ole saavuttanut haluttua lämpimän veden alalämpötilaa, pyrkii PILP lämmittämään lisää vettä pienentämällä tulopuhaltimien tehoa ja kasvattamalla poistopuhaltimien tehoa. Näin sisälle muodostuu voimakas alipaine, jolloin meidän tapauksessa, kun ei ole kaasutiivistä takan luukkua, voi savut puskea luukun raoista sisälle. Poistoilmalämpöpumpun asetuksiin täytyy silloin vähän puuttua ja pakottaa se pitämään tulopuhallus vähintään ykkösteholla ja vähentämään poistopuhallusta. Mikään huolettoman omakotiasujan laite tuo PILP ei siis välttämättä ole, eli sen toimintoihin on pakko perehtyä ja oppia säätämään niitä. Mutta kyseinen laite on kuitenkin vaikuttanut meidän sähkönkulutukseemme positiivisesti. Vielä kun keksisi voiko sen avulla laskea vedenkulutusta!

Kirjoitan myöhemmin tarkempia tietoja kuluneen vuoden sähkön- ja vedenkulutuslukemista.

Kaikin puolin vuosi on mennyt mukavasti ja talo tuntuu omalta kodilta. Seinät ovat  pystyssä ja katto on pysynyt pään päällä. Vielä kerran lähetän ison kiitoksen Helmitalojen suuntaan!

Tuleva vuosi: 

Kunhan kevät taas koittaa, täytyy alkaa panostaa tuohon pihaan. Joitain istutuksia olen jo suunnitellut. Haaveissani on saada tontin kahdelle laidalle aronia-aita, mutta saa nähdä antaako karvainen pikku-apuri taimien olla rauhassa. Äitini lahjoitti minulle viime kesänä yhden norjanangervon, jonka sitten jaoin osiin ja istutin etupihalle. Niistä ei ole enää mitään jäljellä, kun eräs "rusakko" kävi puremassa ne poikki...
Haaveissa on myös pieni kasvihuone, mansikkamaa ja muutama marjapensas.

Talo pitäisi myös maalata toiseen kertaan ja rakentaa etu- ja takaterassit. Lisäksi meiltä puuttuu kaikki portaat. Autotalli jää hamaan tulevaisuuteen. Kaikenlaisia pienempiä urakoita on niin paljon kesken, että yritämme hoitaa ne kunnialla loppuun ja keskitymme autotalliin sitten vaikka vuonna 2014.

Yläkerta toivottavasti valmistuu syksyyn mennessä, kun isäntä täyttää pyöreitä. On sitten kivempi juhlia, kun on enemmän tilaa ja parempi mahdollisuus majoittaa ihmisiä.

-Sanna-