I love Tampere

On se tässä blogissa jo muutaman kerran mainittukin, että me olemme molemmat syntyneet Tampereella. Täällä Tampereen tuntumassa olen nytkin. Sami lähti Keski-Euroopan kiertueelle kaverinsa kanssa, minä ja koira lomailemme maaseudun rauhassa.

Asuntomessut olisivat tuossa 20 minuutin ajomatkan päässä, mutta ei sitten yhtään kiinnosta koko messut. Tulisi vain paha mieli, kun siellä kiertelisi ja kaartelisi katselemassa ökykoteja. Ideoitakaan on ihan turha lähteä metsästämään, oma talo kun jo valmis. Lehdistä olen lukenut messutaloista ja katsellut kuvia, mutta en tunne mitään pakkoa päästä paikan päälle.

Luin uusinta Kodinrakentaja-lehteä, jossa minua ilahduttivat suuresti Matti Pitkon ja Mervi Turusen kirjoitukset Tampereesta ja tamperelaisuudeta. Se tamperelainen/hämäläinen kiirettömyys, rentous ja huumorintaju ovat varmaan syynä siihen, miksi tänne Satakuntaan on välillä niin vaikea sopeutua. Murteet nyt tietysti aiheuttavat välillä sekaannuksia ihmisten välillä. Savossa opiskeleva ystäväni käyttää paljon puheessaan kehtaa-verbiä, joka minulle tarkoittaa uskaltamista, mutta hänelle viitsimistä tai jaksamista. Toinen kaveri kertoi, että turkulaiset eivät tiedä mikä on perärontti. No se on meille tamperelaisille yhtä kuin auton tavaratila tai auton takaosa. Kai minun vain täytyy yrittää pärjätä näiden vakavamielisten ja ylpeiden satakuntalaisten keskellä. Onneksi tänne Tampereen tuntumaan jaksaa ajaa pari kertaa kuukaudessa. Samin kanssa käytiin Tammerfesteillä kuuntelemassa Popedaa, noita tamperelaisuuden sanansaattajia. Vai yllättyykö joku, kun kerron olevani Popeda-fani? Muistakaa se meidän saunamittari! :D

Mutta niille, jotka ovat menossa Vuorekseen asuntomessuille, voisin antaa pienen vinkin: poiketkaa moottoritien varrella sijaitsevaan Ideapark- kauppakeskukseen. Kävin siellä eilen ja bongasin outlet-myymälän, jossa myytiin Aarikkaa, Muurlaa, ynnä muita design-merkkejä. Siellä näkyi jopa näitä kamalia muovisia Pony- ja Puppy-tuoleja (vai mitä ihmeitä ne sitten ikinä ovatkaan...), joita jotkut ihmiset jostain syystä pitävät ihanina ja tarpeellisina. Ihan oikeasti, älkää ostako niitä lapsille. Jokainen nykyajan lapsi osaa varmasti arvostaa enemmän perinteistä keinuhevosta, kuin sellaista muovista, jököttävää otusta. Ugh! Olen puhunut.

Mutta oli siellä paljon oikeastikin hienoja esineitä, kuten Muurlan lasia. Ostin O-maljakon, josta olen jo jonkin aikaa haaveillut. Lisäksi ostin Samille kihlajaispäivälahjaksi Ratia-kylpytakin. Neljä vuotta ollaan kuljettu sormukset sormissa. Jos vielä joku päivä päästäisiin naimisiin asti ja saisin nimettömääni toisenkin sormuksen... Noh, aika näyttää miten käy, mutta ainahan saa haaveilla! :)

Lomareissun vuoksi kotona kaikki työt seisoo ja postilaatikko pursuaa posteista. Ihan ensimmäiseksi kun pääsemme kotiin, aion komentaa Samin kanssani kokoamaan kalusteryhmän, jonka hankimme Prismasta, koska -yllätys, yllätys-halvalla sai! Siivosin  pienen kuistimme ennen reissua, ja se saa toimia kahvittelu- ja vilvoitteluterassina niin kauan, kunnes jompi kumpi terassimme valmistuu. 



-Sanna-