Mennyt vuosi:
Helmitalon porukka sai talomme valmiiksi sopimuksen mukaan 29. helmikuuta 2012. Meillä ei tosin ollut mitään sen kummempia talon luovutuksia, tms. Timpurit sun muut asentajat vain pakkasivat tavaransa ja poistuivat paikalta. Muutto sujui hyvin, kun oli oma pakettiauto käytettävissä. Maaliskuun ensimmäiset viikot menivät muuttokuormia tehdessä, vanhaa ja uutta kotia siivotessa, edestakaisin ajellessa, sekä pihapiiriä raksajätteistä raivatessa.
Saimme juuri ja juuri talon sisältä asumiskelpoiseksi ja suurimman osan tavaroista paikoilleen, kun meille tulikin jo perheenlisäystä: koira liittyi laumaamme huhtikuun 8. päivä. Koiran ensimmäiset kuukaudet luonamme olivat melkoista muutosta ja myllerrystä, varsinkin pihapiiri koki kesän aikana suuren muutoksen.
Vähän asiaa talomme sisätiloista: muovimatto oli paras mahdollinen valinta lattiamateriaaliksi! Siitä on kuulunut kommenttia, että miksi kukaan tänä päivänä asentaisi taloonsa "halvan ja paskan" muovimaton. No ensinnäkään muovimatto ei ole halpa sijoitus, jos oikein tarkkaan viitsii hintoja tutkia. Ja on tätä meidänkin lattiaa moni ensin luullut kuosin perusteella laminaatiksi. Koiratalouteen muovimatto on erinomainen valinta, koska se kestää kosteutta, ei ole liukas eikä naarmutu.
Halusimme sisäseinistä taivaansiniset. No ei niistä ihan toivotun värisiä tullut. Aluksi sininen väri muistutti lähinnä kosteuseristettä, mutta kun valaisimet ja verhot on saatu paikoilleen, niin väri on huomattavasti inhimillisempi ja olemme tottuneet nykyiseen sävyyn. Keittiöön kannatti laittaa ylimääräistä aikaa ja rahaa. Säilytystilaa on riittävästi, eikä työskentelytilakaan lopu kesken. Lisäksi keittiön valaistus toimii erinomaisesti, senkin eteen kannatti nähdä vaivaa ja vähän suunnitella.
Asiaa rakennusajan suurimmasta murheenkryynistä: sisäilman kosteus ja homehtunut ullakkoluukku. Meillä siis kytkettiin talon lattialämmitys päälle joulukuun loppupuolella 2011, kun talon sisäpuoliset rakennustyöt olivat vielä alkutekijöissään. Yläkertaan vievää aukkoa peittämään hankittiin rautakaupasta ullakkoportaat, jotka Helmitalon timpuri sitten asensi. Kun lattialämmitys oli pöhkinyt viikon, oli ullakkoportaiden luukku mennyt sisäpuolelta homeeseen. Huom! Siis vain tämä luukku! Hometta ei ollut -eikä ole- missään muualla. Sisällä talossa oli todella kostea ilmasto ja luukussa todennäköisesti jokin homesienen alku, mikä sitten "puhkesi kukkaan" otollisissa olosuhteissa. Sisäilma parani huomattavasti, kun Helmitalot toimittivat paikalle kuivaimen. Lisäksi luukusta pyyhittiin homeet pois. Luukussa on jäljellä enää kosteuden aiheuttamia tummentumia, mutta hometta ei näy missään rakenteissa eikä millään pinnoilla. Kun yläkerta valmistuu ja päästään portaiden asentamiseen, ruma luukku voidaan heittää kaatopaikalle.
Toivottavasti kukaan "neropatti" ei nyt ala viihdyttää itseään levittelemällä perättömiä huhuja, että Helmitalo tekisi hometaloja. Tuntuuhan se kurjalta kirjoittaa samassa kappaleessa homeesta ja talon rakentaneesta yrityksestä, mutta tämä home-episodi oli vain pieni epäonninen sattuma tässä rakennusprojektissa. Talomme ei siis ole läpimätä eivätkä ole muutkaan Helmitalot. Tähän blogiin on eksynyt lukijoita hakusanoilla Helmitalo+home, mutta toivottavasti kyseiset lukijat omaavat hyvän luetun ymmärtämisen taidon ja tajuavat asian todellisen laidan.
Ulkotöistä: kesä koitti kovaa kyytiä. Yritimme kovasti aloittaa yläkerran rakennusurakkaa, mutta se on pitkin vuotta edennyt lähinnä satunnaisissa sykleissä. Piha otettiin käsittelyyn heti kun lumet vain osoittivat sulamisen merkkejä. Urakoitsija kävi muistaakseni jo maaliskuussa katsomassa pihaamme, että mitä sille pystyisi tekemään. Onneksi saatiin edes nämä ns. "suuret linjat" hoidettua, eli sora- ja nurmialueet. Sorat levitettiin ja nurmikko kylvettiin heinäkuun alkupuolella.
Talo maalattiin myös heinäkuun aikana. Talomme väri on herättänyt ihmisissä ihastusta ja vihastusta. Olin eräänä iltana kastelemassa nurmikkoa, kun ohi pyöräili vanha rouva, ja tämä jotain tokaisi, että onpa kamalan värinen talo. Itseltäni oli pettää pokka, koska tällä rouvalla oli täsmälleen talomme värinen baskeri päässä. Eli ei se nyt niin kamala väri voi olla, jos rouva oli samanvärisen pipon kelpuuttanut päähänsä! Mutta mikä estää maalaamasta taloaan juuri sen väriseksi kuin itse haluaa, jos rakennusvalvonnalla ei ole mitään sitä vastaan. Tässäkin kunnassa on naapureiden kuulemisen suhteen jännä politiikka, eli vain niitä naapureita on pakko kuulla, jotka jo asuvat omissa taloissaan kun aloittelet omaa projektiasi.
Elokuu meni pihavajaa pakertaessa ja nurmikkoa leikatessa. Muuten syksy oli laiskaa ja flegmaattista aikaa. Juuri ja juuri saatiin tehtyä koiralle aitaus, joka sekin on yhä yhtä porttia vailla. Yläkerta ei edennyt yhtään, mitä nyt sähköasentaja kävi paikan päällä. Häneltä on jo saatu valmis sähkösuunnitelma.
Tänä talvena on sadellut kiitettävästi lunta ja lumitöitä on saanut paiskia. Takasta on ollut todella paljon iloa kylminä päivinä. Kun valitsimme takkaa, jotkut leukailivat, että elementti takasta ei ole mihinkään. Ainoa oikea takka on kuulemma tehty joko tiilestä tai vuolukivestä. Näille joka-alan asiantuntijoille voi nyt huoletta lällätellä takaisin, että ei pidä paikkaansa. Ainakin meidän Alvari varaa itseensä komeasti lämpöä. Kun illalla lämmittää, niin takan kylki on vielä aamullakin lämmin.
PILP: Poistoilmalämpöpumppu on todettu hyväksi investoinniksi. Meidän PILP on mallia Nilan EC. PILP on selvästi tehnyt sähkölaskuista pienempiä, koska se lämmittää käyttöveden poistoilmasta saatavalla lämmöllä. Vuoden aikana meillä on mennyt varaajasta vastukset päälle ehkä neljä kertaa. Muuten tuo laite ei ole täysin "ongelmaton". Kirjoitin syyskuussa
päivityksen poistoilmalämpöpumpun, takan ja ilmanvaihdon yhteisvaikutuksesta, miten ilmanvaihto voi joskus vetää takan luukun kautta savun tuoksua huoneilmaan.
Lisäksi PILP:in säätöpaneelilla saa vierailla lähes päivittäin, jos haluaa lämmittää takkaa. Mikäli lämminvesivaraaja ei ole saavuttanut haluttua lämpimän veden alalämpötilaa, pyrkii PILP lämmittämään lisää vettä pienentämällä tulopuhaltimien tehoa ja kasvattamalla poistopuhaltimien tehoa. Näin sisälle muodostuu voimakas alipaine, jolloin meidän tapauksessa, kun ei ole kaasutiivistä takan luukkua, voi savut puskea luukun raoista sisälle. Poistoilmalämpöpumpun asetuksiin täytyy silloin vähän puuttua ja pakottaa se pitämään tulopuhallus vähintään ykkösteholla ja vähentämään poistopuhallusta. Mikään huolettoman omakotiasujan laite tuo PILP ei siis välttämättä ole, eli sen toimintoihin on pakko perehtyä ja oppia säätämään niitä. Mutta kyseinen laite on kuitenkin vaikuttanut meidän sähkönkulutukseemme positiivisesti. Vielä kun keksisi voiko sen avulla laskea vedenkulutusta!
Kirjoitan myöhemmin tarkempia tietoja kuluneen vuoden sähkön- ja vedenkulutuslukemista.
Kaikin puolin vuosi on mennyt mukavasti ja talo tuntuu omalta kodilta. Seinät ovat pystyssä ja katto on pysynyt pään päällä. Vielä kerran lähetän ison kiitoksen Helmitalojen suuntaan!
Tuleva vuosi:
Kunhan kevät taas koittaa, täytyy alkaa panostaa tuohon pihaan. Joitain istutuksia olen jo suunnitellut. Haaveissani on saada tontin kahdelle laidalle aronia-aita, mutta saa nähdä antaako karvainen pikku-apuri taimien olla rauhassa. Äitini lahjoitti minulle viime kesänä yhden norjanangervon, jonka sitten jaoin osiin ja istutin etupihalle. Niistä ei ole enää mitään jäljellä, kun eräs "rusakko" kävi puremassa ne poikki...
Haaveissa on myös pieni kasvihuone, mansikkamaa ja muutama marjapensas.
Talo pitäisi myös maalata toiseen kertaan ja rakentaa etu- ja takaterassit. Lisäksi meiltä puuttuu kaikki portaat. Autotalli jää hamaan tulevaisuuteen. Kaikenlaisia pienempiä urakoita on niin paljon kesken, että yritämme hoitaa ne kunnialla loppuun ja keskitymme autotalliin sitten vaikka vuonna 2014.
Yläkerta toivottavasti valmistuu syksyyn mennessä, kun isäntä täyttää pyöreitä. On sitten kivempi juhlia, kun on enemmän tilaa ja parempi mahdollisuus majoittaa ihmisiä.
-Sanna-
