Helmitalo mukana Hyvinkään asuntomessuilla

Minä olen maailman laiskin ja huonoin asuntomessuilla kävijä. Tässä on kuitenkin rakennutettu omakotitalo, jonka yläkerta on vielä kesken ja pihaakin olen työstänyt lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta, joten kai sitä olisi voinut olla vähän kiinnostuneempi, että miten ne talot nykyään tehdään. Selityksenikin ovat aika kehnot: 2009 Valkeakosken messuille en ehtinyt kesätöiden takia, 2012 Tampereen messujen talotarjonta alkoi lehtien ennakkojuttujen perusteella lähinnä naurattaa, ja nyt en vaan jaksa edes ajatella lähteväni Hyvinkäälle. Tuossa välissä ne messut ovat vaan olleet yksinkertaisesti liian kaukana. Mutta mitä nyt olen lehdistä lukenut, niin ilmeisestikin Hyvinkäällä on ymmärretty panostaa "tavallisten ihmisten tavallisiin taloihin", eli suurin osa taloista sopii tavallisille ihmisille, joilla on tavalliset vuositulot ja tavallinen (hajuton ja mauton..?) sisustusmaku.

Keväällä törmäsin sattumalta Helmitalon Minnaan. Siinä jutellessa Minna mainitsi, että he ovat tänä vuonna mukana Hyvinkään asuntomessuilla Onnenhelmi 135 -talomallilla (messukohde n:ro 7). Tämä tieto jäi korvan taakse kummittelemaan, joten nyt kun messut ovat käynnissä ostin muutaman lehden ja kurkin, mitä kohteesta on sanottu.

Nopealla silmäyksellä talosta on sanottu sekä hyvää että huonoa. Talo & Koti-lehdessä (7/2013) on  nähtävillä Onnenhelmi 135:n pohjapiirrustus ja kuva, josta näkyy vähän keittiötä ja olohuonetta. Tämän kuvan perusteella olen bongannut kohteesta kuvia muutamasta rakennus- ja sisustusblogista. Jos joku innokas bloggaaja sattuu muistamaan, että omassa blogissa on kuvia tästä Onnenhelmi 135 -talosta (messukohde n:ro 7) ja sen muista huoneista, niin olisi todella kiva nähdä niitä! Laittakaa vaikka linkkiä sähköpostiin, tai jättäkää kommenttia! :)

Talo & Koti-lehti kehuu taloa kotoisan suomalaiseksi, sisätiloja viehättäviksi, eikä mitään ole tehty erikoisuuden tavoittelun vuoksi. Ratkaisuja kehutaan laadukkaan oloisiksi vaikkakin tavanomaisiksi. Myös hinta-laatu-suhdetta pidetään hyvänä.

Meidän talo (7/2013) on poiminut messutaloista alle 180-neliöiset talot ja pyytänyt niistä arkkitehdin ja insinöörin arviot. Arkkitehti on antanut plussaa tehokkaasta pohjaratkaisusta (pieni talo, neljä makuuhuonetta) ja valoisasta, talon läpi ulottuvasta olohuone-keittiötilasta. Miinusta sen sijaan satelee hankalasta keittiöstä [kaapit ja komerot ovat liikaa hajallaan (ja voin taas kehuskella kuinka keksinkin muuttaa tässä meidän kodissa keittiön U-muotoon, hyvä minä!)], saunatilat ovat arkiset, sisääntulotilat liian putkimaiset ja talon vaatimaton ulkonäkö muistuttaa 1980-luvun valmistaloja. Yrittääkö arkkitehti sanoa, että talon ulkonäkö on jotenkin... vanhanaikainen??

Omasta mielestäni perinteisen näköiset  talot, ovat ne sitten talopaketteja tai itse hartiavoimin rakennettuja, tulevat aina olemaan juurikin perinteisen näköisiä ja ajattomia, kun taas nämä modernit, pulpettikattoiset ja vakaan laudoitetut talot tulevat aina ilmentämään omaa aikakauttaan ja ovat jo parinkymmenen vuoden päästä ulkonäöltään vanhanaikaisia. Mutta se on mun mielipide, en julista mitään ainoaa ja oikeaa, ehdotonta totuutta... ;)

Meidän talo-lehden insinööri puolestaan huomauttaa, että koska Helmitalon lämmitys ja ilmanvaihto toimivat poistoilmalämpöpumpulla, niin talvella sähkölämmityksen osuus kasvaa, mikäli PILP:in tukena ei käytetä varaavaa takkaa.

Kodinrakentaja-lehti (6/2013) on puolestaan kysynyt arkkitehdiltä aikas "ympäripyöreää" mielipidettä muutamasta messukohteesta. Arkkitehti on jakanut taloille tähtiä arkkitehtuurista, tilasuunnittelusta ja toiminnallisuudesta, viimeistelystä, yksilöllisistä piirteistä ja jälkimausta. Onnenhelmi 135 on saanut yhden tähden arkkitehtuurista ja yksilöllisyydestä, kaksi tähteä tilasuunnittelusta, toiminnallisuudesta ja viimeistelystä. Talon jälkimaku on kolmen tähden arvoinen. Veikkaan sen tulevan pitkälti juuri tästä hinta-laatu-suhteesta.

Kodinrakentaja-lehdessä on myös kommentti Helmitalon toimitusjohtaja Heimo Hirvoselta. Hirvonen sanoo juuri sen, mikä oli meillekin yksi syy päätyä Helmitaloon: talo on tehty sellaiselle nuorelle parille, jolla ei ole liikaa varallisuutta. Lehden haastattelema arkkitehti toteaa talon asialliseksi perusasunnoksi, jossa huoneet ja tilat muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Hän kuitenkin kaipaa taloon urbaanimpaa ilmettä. Ja tietyllä tapaa kaipaan myös minäkin, vaikka äsken hehkutin perinteisten näköisten talojen puolesta. Yksikerroksisia Helmitaloja kun on nykyään mahdollista saada myös modernilla ulkoasulla, niin miksi, voi miksi tätä messutaloa ei voitu rakentaa uudella ulkoasulla?? Perinteinen Helmitalo siellä modernien talojen keskellä pistää silmään, mikä voi olla hyvä tai huono asia. Ehkä nykyaikaisempi ulkonäkö toisi lisää kiinnostuneita asiakkaita, kuka tietää...

Arkkitehti myös sanoo, että Onnenhelmi 135 edustaa arkista ja tavanomaista valmistalotyyliä, jota voi muokata panostamalla yksityiskohtiin. Ja taas avaudun! Juuri näin, kiitos arkkitehti! Se, joka sanoo nykypäivän valmistaloja hajuttomiksi, mauttomiksi ja persoonattomiksi, on täysin mielikuvitukseton ihminen ja omien ennakkoluulojensa vanki. Pystyn laskemaan yhden käden sormilla kaikki koskaan näkemäni tummansiniset talot. Vaaleansiniset sisäseinät olen nähnyt vain yhdessä talossa, mistä härskisti kopioin värin omaan kotiini. Kulmaluukullisen takan näin ensimmäistä kertaa TakkaCenterin esitteessä. Että se siitä massaan hukkumisesta, hah! :D

Minä en ehkä käynyt asuntomessuilla, mutta pikkuveljeni kävi! Soitin hänelle ja kysyin, että miltä tämä messujen Helmitalo näytti. Kommentti oli yllättävän monisanainen ja värikäs jos otetaan huomioon, että se tuli 18-vuotiaan pojan suusta: "-Se oli sellainen vähän sekava. Se oli niin kuin kahdessa osassa, ei silleen kaikki samassa kuten teillä." Just...

Eli ilmeisesti veljeäni häiritsi talon toiseen päähän jäävät kaksi makuuhuonetta, iso olohuone-keittiötila ja iso makuuhuone jakavat talon kahtia, ja toiseen puoliskoon jää yksi makuuhuone "eristyksiin" saunatilojen kanssa. Se, miksi meillä on "kaikki samassa" johtuu tietysti alakerran pienestä neliömäärästä ja siitä, että koiran takia meillä on kaikki sisäovet aina auki, joten meillä riittä valoa ja huoneesta toiseen on helppo kulkea. Lapsuuden kotimme (jossa veljeni vielä asuu) on hyvin samantapainen kuin messuilla oleva Onnenhelmi, eli yhdessä päässä on saunatilat, keskeltä löytyy keittiö ja olohuone, ja toisessa päässä on neljä huonetta.

Pikkuveljelle iso kiitos hienosta kommentista. Haluan myös toivottaa Helmitalon työntekijöille kaikkea hyvää. Jatkakaa samaan malliin, teette työnne todella hyvin! Kiitos vielä kerran, että teitte meille kodin. Tässä on hyvä asua ja elää. Erityisterveiset Minnalle ja Heimolle!

-Sanna-

Pieni Tee se itse -projekti

Ostin aikoinani  opiskelijaboksiini seinäpeilin, jossa on puiset kehykset. Peili ei ole koskaan ollut mikään kaunistus ja koko sen ajan kun olemme Samin kanssa asuneet samassa taloudessa, peili on vain kulkenut nurkasta nurkkaan vailla omaa paikkaa.

Ajattelin antaa peiliparalle uuden elämän, joten maalasin kellertävät puukehykset valkoisiksi ja hankin peiliin sisustustarran. Nyt siitä tuli oikein hieno ja kaunis! Jos sille löytyisi vihdoinkin oma paikka, vaikkapa yläkerrasta.

Tarra on ostettu verkkokaupasta tarravimma.fi.

-Sanna-

Takaterassi, osa 3.

Takaterassi on nyt valmis! Toinen näkösuoja valmistui viikolla. Lisäksi lähimmässä Prismassa osui silmiin pihakalusteryhmä, joka oli todella hieno ja vieläpä 50% alennuksessa. Nätti ja näppärä ryhmä, ruskeaksi lakattua puuta. Ostettiin pois.

On se nätti. Ei voi muuta sanoa :)

-Sanna-

Takaterassi, osa 2.

Saimme eilen toisen näkösuojan tehtyä! Pääsimme hommiin vasta iltapäivällä, koska meillä oli yövieraita, jotka piti aamulla  viedä lähimmälle rautatieasemalle. Se tässä omakotitalossa on kiva juttu, että nyt kaverit ja sukulaiset tulevat mieluusti meille kylään, kun taas vanhassa vuokrakaksiossa meillä kävi kolmen vuoden aikana vain muutaman kerran vieraita. Nyt sataa vettä, joten toinen näkösuoja valmistuu sitten joskus kun aurinko taas jaksaa paistaa...

Näkösuojan rakenne on hyvin yksinkertainen: kolme 150 cm korkeaa 90x90 millin kestopuutolppaa ruuvattiin kulmalevyjen avulla kiinni terassin kansilautoihin. 21x45 mm rimat ammuttiin naulapyssyllä tolppiin kiinni. Rakenne ei ole välttämättä maailman kestävin, mutta tämä onkin vain näkösuoja, eikä mikään kiipeilyseinä.

Itse terassissa on nyt hyvin vaaleaa ruskeaa kestopuulautaa, tolpat ovat vihreitä ja rimat ovat puolestaan kaikkein tumminta ruskeaa. Ensi kesänä täytyy sitten katsoa käsitelläänkö koko roska ruskeaksi, jotta saadaan kaikkiin puihin sama sävy. Ainakin näin sateella vesi  värjää kaikki osat saman sävyisiksi. Mutta hieno näkösuoja tuli! On melkein yhtä upea kuin tekijänsäkin! ;)

-Sanna-