17. syyskuuta 2011

Pupu pöksyissä vaiko järki kädessä?

Niin, en siis tiedä kumpi on tapahtunut, mutta tuli taas yksi sisustushaave päivitettyä. Nyt kyseessä on takan palomuuri ja lattia takan ympäriltä.

Tuossa talopaketissa kun on se kätevä takkanurkka, johon meidän valitsema (minun rakastamani) Alvari sopii niin maan mahdottoman mainiosti. Soitin kesällä TakkaCenterille ja kyselin, millaiselle etäisyydelle nurkasta/palomuurista takka tulee muurata. Etäisyys on vain pari senttiä, mutta silti takan tausta olisi hyvä viimeistellä jotenkin. 

Aluksi pähkäilin siihen ihan vain perinteistä rappausta, mutta seuraavassa sekunnissa keksin laittaa siihen laatan. Joo, mustaa tai antrasiittia isoa laattaa koko seinään lattiasta kattoon ja vielä lattialle takan ympärille (löinkö pääni?)! Se niin kivasti korostaisi valkoista rapattua takkaa, jossa on vähän harmaata laattaa. Kokonaisuus huutaisi "Behold! Katsokaa meidän takkaa!" Mies vielä allekirjoitti suunnitelmani, että tosi hyvä tulee. Oikeesti! :D

Taisin tässä vähän aikaa sitten toipua kyseisestä päävammasta ja aloin miettiä miltä se musta takkanurkka tuntuisi sitten viiden vuoden päästä? Miellyttääkö se enää silmää? Jos musta laatta on liian hallitseva ja haluamme tilalle jotain muuta, niin hitollako sitä sieltä takan takaa enää pois saa? Ei millään. Ehkä valkoinen rappaus olisi ajattomampi, neutraalimpi ja järkevämpi valinta. Esitin asian miehelle tässä eräänä iltana ja hänkin alkoi miettiä asiaa. Siinä meni noin viisi sekuntia. Kyllä rappaus on parempi vaihtoehto.

Antaa Alvarin loistaa yksin omassa kulmassaan. Kulmaluukku, harmaat laatat ja mosaiikki tekevät siitä kuitenkin sen verran mielenkiintoisen ja erikoisen, ettei se tarvitse taakseen enää mitään huomion herättäjää. Mutta ajatuksesta laatoittaa lattia takan ympäriltä emme ole vielä luopuneet. Alvarin pohja on kun on 0,49 neliötä, ja kun sen istuttaa siihen yhden neliön kokoiselle alueelleen, voisi lopun neliön viimeistellä laatoilla. Paloturvallisuuden kannalta se ei voi olla huono vaihtoehto.

En tiedä tulinko järkiini, vai aloinko jänistää liian rohkeaa kokonaisuutta. Tämä talo tulee olemaan meidän ensimmäinen oma kotimme, eli nyt voimme ensimmäistä kertaa vaikuttaa pintamateriaaleihin. En siis ole koskaan saanut suunnitella sisustusta näin laajassa mittakaavassa. Selvästikin minulla on vielä paljon opittavaa. Jostain ihmeen syystä minun on ensin mentävä rytinällä metsään, ennen kuin löydän sen oman kultaisen keskitieni :D

-Sanna-

3 kommenttia:

  1. Uskon,että teette ihan hyvän ratkaisun. Paras kuunnella itseään niin ja tietysti sitä puolisoakin:) Me ollaan asuttu yhdessä jo 5:ssä asunnossa, joista vain viimeisen sisustukseen pystyttiin vaikuttamaan talon mittakaavassa. Neljän vuoden päästä muoti oli muuttunut ja mieli myös. Päätimme,että "kikkailemme" nyt esim. kylpyhuoneen vessan kaapistoilla, sohvilla, lipastoilla, pöydillä, tuolilla...mutta keittiön kaapit ja kylppärin laatat pidetään neutraalina. Eli kikkailut "halvemmissa" kohteissa:)

    VastaaPoista
  2. Niinpä se taitaa mieli muuttua, kun projekti etenee. Mitä lähemmäksi ne lopulliset päätökset tulee, sitä "vakavammin" niitä alkaa ajatella :) Mä oon ainakin huomannut itsessäni, että ekaks hehkutan jotain ihanaa erilaista yksityiskohtaa ja loppujen lopuksi päädyn sellaiseen tavallisempaan vaihtoehtoon. Tsemppiä raksailuun!

    VastaaPoista
  3. Mieli muuttuu, ajat muuttuu ja trendit muuttuu. Täytyy pitää maltti näissä seinä- ja lattiamateriaalivalinnoissa ja leikitellä sitten tekstiileillä ja tauluilla :)

    VastaaPoista