Mitään ei tapahdu...

Odottavan aika on sitten piiiiiiiiitkä. Piha on nyt raivattu ja puukasat odottavat tontin laidalla pihavajan valmistumista. Maanrakennusurakoitisijalle on ilmoitettu, että tervetuloa vaan hommiin kun ehtii. Hän tosin kuittasi tähän tietoon kiireisesti, että asia selvä ja palaillaan. Ennen tätä emme voi alkaa rakentaa aitaa, vajaa emmekä terasseja.

Vastahan tässä on kevät kunnolla tullut, eli siinä mielessä emme saisi hosua. Tuo meidän karvainen pikku-terroristi vain sattuu kovasti tykkämään kivistä, juurista, oksista, ruohosta, heinästä... Noin niin kuin ravintona. Sillä on säännölliset ruokailuajat ja ruokakippo on esillä vain tietyn hetken, jotta se oppisi, ettei ruokaa ole aina saatavilla. Se valitettavasti elää mieluummin näillä luonnon antimilla. Sen kanssa saa olla tarkkana, ettei oikeasti niele mitään kiviä tai tikkuja. Se ei vaihda niitä edes nameihin. *Syvä huokaus...* Omistajien hermot ovat todellakin koetuksella...


Tässä kuvia meidän nyt yhdeksänviikkoisesta karvapallerosta:

-Sanna-