Perunapelto? Ei, vaan nurmikko!

Olimme tuossa jonkin aikaa muilla mailla vierahilla. Sillä aikaa taivaalta tuli sopivassa suhteessa vettä ja auringon paistetta. Ennen reissuamme nurmikkomme oli yhtä kuin muutaman millin mittaisia haivenia siellä täällä. Nyt parin viikon jälkeen nurmikko muistuttaa enemmänkin perunapeltoa:

Urakoitsija aikoinaan sanoi, että tuomansa ja levittämänsä multa on hyvälaatuista tavaraa, eikä sitä tarvitse heti alkaa lannoittaa. Asia ilmeisesti oli näin, ainakin multa silloin levitysvaiheessa haiskahti hieman sian paskalle. Valitettavasti mullan seassa on ollut myös rikkaruohojen siemeniä. Rikkaruohoista pisimmät ovat jo 15-20 cm korkeita.

Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä ruohonleikkuriostoksille...

Valitsin leikkuriksi Stiga -multiclip 50 euro H:n eli normaali työnnettävän Stigan Hondan 135 GCV moottorilla varustettuna. Vaatimus oli saada Hondan koneinen ruohonleikkuri kun Briggs  & Strattonin koneet ovat tunnetusti "ei niin vähämeluisia". Eli Hondan koneen pitäisi olla puolet hiljaisempi kuin B&S:nin
( 91dB vs 94dB)! Lisäksi leikkuria mainostettiin Tuusulan pienkoneen sivuilla "kevyt käynnisteiseksi ja naisille soveltuvaksi malliksi".

-Sanna ja Sami-

Huh hellettä! Onneksi on PILP :)

Mistä tietää., että ulkona on oikeasti kuuma? Siitä, että koirakin harkitsee kuistilla kahdesti, että käydäkö pissalla vai ei. Kiireesti se käy lirauttamassa nurmikolle ja kipittää ilman lisäkehoituksia takaisin sisälle ja heittää makuulle tuulikaapin laattalattialle. Onneksi sain houkuteltua sen kanssani lyhyelle lenkille, ettei koko päivä mene makoiluksi.

Viimeöinen ukkosmyräkkä kiersi meidät kauempaa. Jylinää kuului ja välillä salamat välähteli verhojen välistä. Vettäkään ei saatu. Soitin aamulla äidille ja tämä oli tapojensa vastaisesti vielä nukkumassa, koska ukkonen oli yöllä jylissyt pitkään heidän talonsa kohdalla, ja nukkuminen oli ollut mahdotonta.

Kiitos PILPin, meillä on sisällä viileämpää kuin ulkona. On näköjään unohtunut kirjoittaa kyseisen laitteen kesäasetuksista. Taidan konsultoida Samia ja päivittää asetukset myöhemmin tähän samaan postaukseen.

Keväällä ja alkukesästä poistoilmalämpöpumpun asetukset hakivat kauan paikkaansa. Aurinkoisina päivinä sisällä tuntui helposti liian lämpimältä, jolloin lämpötilan pyyntiä tuli herkästi laskettua. Heti seuraavana päivänä saattoi puolestaan sataa, jolloin talossa tuntui kylmältä ja kostealta. Onneksi kesä koitti, ja ulkoilman lämpötila tasaantui.


-Sanna-

Vinkki asuntomessuilla kävijöille!

Vinkki kaikille niille, jotka ovat aikeissa lähteä etelästä kolmostietä pitkin kohti Tampereen asuntomessuja: Lempäälän Ideaparkin lisäksi kannattaa pysähtyä myös Iittalan Lasimäellä!

Jos kotimatkalla ei ole kova kiire, eivätkä hermot ole vielä palaneet asuntomessujen tungoksessa, voi Lasimäellä hetken hengähtää ja jaloitella.

Lasimäeltä löytyy käsityöputiikkeja ja taidegallerioita, mutta mielestäni oikeasti käymisen arvoisia liikkeitä ovat Hunaja-aitta (suosittelen maistamaan heidän mansikan ja mustikan makuisia hunajiaan!), Kultasuklaa-myymälä ja Iittala oulet. Kyllä, luit aivan oikein: Iittalan outlet myymälä!

Kävin tänään veljieni kanssa Lasimäellä, ja ostin Iittala outletista pienen, kirkkaan Vitriini-rasian. Liityin kassalla Iittalan kanta-asiakkaaksi, jolloin sain ostoksestani 30 % alennuksen. Maksoin siis ostoksestani 17,85 euroa. En pidä hintaa lainkaan pahana. Kultasuklaasta kahmaisin mukaan suklaata valkoisena, tummana ja perinteisenä maitosuklaana. Hunaja-aitasta taasen ostin lemppareitani, mansikkia ja mustikkia, sekä ihan tavallista hunajaa nallen muotoisessa lasipurkissa. Kunhan purkki tyhjenee, siitä saa todella hienon karkkikipon.

Lasimäellä on myös omat nettisivunsa. Sieltä löytyy ajo-ohjeet ja lisää tietoa putiikeista, gallerioista ja museoista. Moottoritien varrella on opasteet Lasimäelle. Poiketkaa ihmeessä! :)


-Sanna-

I love Tampere

On se tässä blogissa jo muutaman kerran mainittukin, että me olemme molemmat syntyneet Tampereella. Täällä Tampereen tuntumassa olen nytkin. Sami lähti Keski-Euroopan kiertueelle kaverinsa kanssa, minä ja koira lomailemme maaseudun rauhassa.

Asuntomessut olisivat tuossa 20 minuutin ajomatkan päässä, mutta ei sitten yhtään kiinnosta koko messut. Tulisi vain paha mieli, kun siellä kiertelisi ja kaartelisi katselemassa ökykoteja. Ideoitakaan on ihan turha lähteä metsästämään, oma talo kun jo valmis. Lehdistä olen lukenut messutaloista ja katsellut kuvia, mutta en tunne mitään pakkoa päästä paikan päälle.

Luin uusinta Kodinrakentaja-lehteä, jossa minua ilahduttivat suuresti Matti Pitkon ja Mervi Turusen kirjoitukset Tampereesta ja tamperelaisuudeta. Se tamperelainen/hämäläinen kiirettömyys, rentous ja huumorintaju ovat varmaan syynä siihen, miksi tänne Satakuntaan on välillä niin vaikea sopeutua. Murteet nyt tietysti aiheuttavat välillä sekaannuksia ihmisten välillä. Savossa opiskeleva ystäväni käyttää paljon puheessaan kehtaa-verbiä, joka minulle tarkoittaa uskaltamista, mutta hänelle viitsimistä tai jaksamista. Toinen kaveri kertoi, että turkulaiset eivät tiedä mikä on perärontti. No se on meille tamperelaisille yhtä kuin auton tavaratila tai auton takaosa. Kai minun vain täytyy yrittää pärjätä näiden vakavamielisten ja ylpeiden satakuntalaisten keskellä. Onneksi tänne Tampereen tuntumaan jaksaa ajaa pari kertaa kuukaudessa. Samin kanssa käytiin Tammerfesteillä kuuntelemassa Popedaa, noita tamperelaisuuden sanansaattajia. Vai yllättyykö joku, kun kerron olevani Popeda-fani? Muistakaa se meidän saunamittari! :D

Mutta niille, jotka ovat menossa Vuorekseen asuntomessuille, voisin antaa pienen vinkin: poiketkaa moottoritien varrella sijaitsevaan Ideapark- kauppakeskukseen. Kävin siellä eilen ja bongasin outlet-myymälän, jossa myytiin Aarikkaa, Muurlaa, ynnä muita design-merkkejä. Siellä näkyi jopa näitä kamalia muovisia Pony- ja Puppy-tuoleja (vai mitä ihmeitä ne sitten ikinä ovatkaan...), joita jotkut ihmiset jostain syystä pitävät ihanina ja tarpeellisina. Ihan oikeasti, älkää ostako niitä lapsille. Jokainen nykyajan lapsi osaa varmasti arvostaa enemmän perinteistä keinuhevosta, kuin sellaista muovista, jököttävää otusta. Ugh! Olen puhunut.

Mutta oli siellä paljon oikeastikin hienoja esineitä, kuten Muurlan lasia. Ostin O-maljakon, josta olen jo jonkin aikaa haaveillut. Lisäksi ostin Samille kihlajaispäivälahjaksi Ratia-kylpytakin. Neljä vuotta ollaan kuljettu sormukset sormissa. Jos vielä joku päivä päästäisiin naimisiin asti ja saisin nimettömääni toisenkin sormuksen... Noh, aika näyttää miten käy, mutta ainahan saa haaveilla! :)

Lomareissun vuoksi kotona kaikki työt seisoo ja postilaatikko pursuaa posteista. Ihan ensimmäiseksi kun pääsemme kotiin, aion komentaa Samin kanssani kokoamaan kalusteryhmän, jonka hankimme Prismasta, koska -yllätys, yllätys-halvalla sai! Siivosin  pienen kuistimme ennen reissua, ja se saa toimia kahvittelu- ja vilvoitteluterassina niin kauan, kunnes jompi kumpi terassimme valmistuu. 



-Sanna-

Talolle väriä pintaan

Ensimmäinen maalauskierros on jo lähes valmis. Heinäkuun ensimmäisinä päivinä aloitettiin ja urakka saatiin hyvälle mallille: kolme sivua on maalattu kokonaan. Neljäs sivu on vielä kesken, koska sateiset päivät keskeyttivät hommat.

Maalia ostettiin 80 litraa, 60 litraa sinistä ja 20 litraa valkoista. Maali on Pinotexin peittävää puunsuojaa, Superdeciä, sävyinä Tuomenmarja ja Kide. Meitä oli maalaamassa neljä ihmistä ja koira valvoi työn jälkeä. Kaksilla telineillä ja yksillä tikkailla hommaan meni kaksi päivää.

Työnjohtajan pesti oli niin rankka, että koira otti kolmen tunnin nokoset telineiden varjossa.
Ei herännyt edes silloin, kun telineet nostettiin päältä pois.

Yksi hyvä puoli vesisateissa oli: meidän nurmikko vihertää!


-Sanna-