Viimeinen päivitys & Kiitokset

Tämä on nyt Sulo-Helmi -blogin viimeinen päivitys! 

En saanut aikaiseksi tehdä suursiivousta, joten käyn kevään aikana pikkuhiljaa lisäämässä uusia kuvia Kuvia meiltä -välilehdelle. Sieltä voi käydä kurkkimassa sisustuskuvia. Yläkerrasta sain jo ihan hyviä otoksia, joten ne kannattaa ainakin vilkaista. Ajattelin päivittää olohuoneen verhot piakkoin, niin saadaan niistäkin sitten kunnolliset kuvat. Ja kun kesä koittaa, saatan lisätä samalle välilehdelle vielä ulkokuviakin.

Ja ne kiitokset! Kuluneet neljä vuotta ovat olleet hienoja ja mahtavia. Monia osaavia ja auttavia käsiä on tarvittu tämän kodin tekemiseen ja valmiiksi saattamiseen. Toivottavasti muistan ainakin ne tärkeimmät:

Kiitos

Helmitalo työntekijöineen ja yhteistyökumppaneineen

Pappa, mummu, Vesa, Teemu, Päivi, Jaska, Harri ja Jarkko

Sukove Ky
Maanrakennus Lammila
putkimies Mäkilä & apupoika
Sähköasennus Karta
Rauman Erikoispuutyö


Teidän ansiosta meillä on koti! <3


-Sanna & Sami-

Vuoden 2014 tapahtumia

Vuosi 2015 alkoi ja tammikuukin ehti vaihtua helmikuuksi. Tämä on nyt Sulo-Helmi -blogin toiseksi viimeinen päivitys. Aika ei riitä enää tämän blogin päivittämiseen. Nyt on aika keskittyä asumiseen ja elämiseen. Viimeinen päivitys ilmestyy sitten, kun (seuraavan kerran siivoan talon lattiasta kattoon, niin...) saan sisustuksesta parempia valokuvia.


Niputan tässä lyhyesti yhteen vuoden 2014 kohokohdat:


Syksyllä 2013 ylitsemme puhalsi useampi syysmyrsky. "Kylässä kävivät" Reima, Eino ja Seija. Meidän takaterassin näkösuojat olivat niihin tuulen voimakkuuksiin liian heppoiset. Toinen notkahti ja toinen kaatui kunnolla. Kaatunut näkösuoja säilyi onneksi ehjänä, vain sadevesikouru otti osumaa. Nostimme sen alkukesästä uudelleen pystyyn ja nikkaroimme molempiin suojiin hieman jatko-osia. Nyt terassi on itsea siassa parempi kuin ennen, sillä uudet osat antavat lisää näkösuojaa ja yksityisyyttä. Lisäksi koko terassi näkösuojia myöten sai pintaansa uuden, tummanruskean puunsuojan.

Kesän isoin projekti oli etukuistin laajentaminen. Vaikka talon takana onkin iso terassi, niin oli hienoa saada myös talon varjoisammalle ja viileämmällekin puolelle oleskelupaikka. Lisäksi katettu kuisti on hyvä paikka myös koiralle. Siellä se hengaili syksyn sadekeleillä, kun kate suojasi turkkia kastumiselta. Kuistista tuli ehkä hieman isohko, sillä isäntä sai päättää sen mitat. Kokoa kuistille tuli vaatimattomat 12 neliötä (3x4 metriä). Kyllä mahtuu, koira ja muutama muu! :D

Vahtikoira valvoo työn jälkeä...

...ja nukkuu sitten tyytyväisenä, kun työt on tehty hyvin :)

Valmis kuisti.

Ei siitä mitenkään iso tullut... ;)

Tyytyväinen koira. Varjossa ja viileässä on hyvä torkkua.

Autotallista sen verran, että perustukset ovat valmiina. Ne nyt vain ovat tuolla lumihangen alla piilossa, enkä hoksannut ottaa niistä kuvaa ennen lumen tuloa... Mutta ne perustukset ovat siellä ja keväällä alkaa rakentaminen!

Syksyn tullen perheeseemme tuli uusi jäsen:

Emmalla on nyt pikkusisko nimeltä Vilma <3 Hänkin on oikein hyvä ja valpas vahtikoira. Anteeksi naapurit... :D Tyttöjen yhteiselo sujuu hyvin, vaikka toinen on 60-kiloinen, laiska laumanvartija ja toinen on 10-kilonen, vilkas ja vikkelä paimenkoira. Emma on pomo ja Vilma lepyttelee isompaansa pesemällä Emman korvat päivittäin. Emma puolestaan pesee Vilman peffan, koska pentukoirien kanssa vaan pitää aina tehdä niin ;)

Mamman murut <3

Pystykorva ja luppakorva <3

Yritän saada viimeisen päivityksen tehtyä vielä helmikuun aikana. Hyvää alkanutta vuotta 2015 kaikille lukijoille!


-Sanna-

Viisi kuukautta odottelua

Terve taas ja tuhannesti anteeksi, ettei meistä ole kuulunut mitään!

Viimeksi taisin maaliskuussa käydä täällä hehkuttamassa, miten meidän autotalliprojekti polkaistiin käyntiin. No tyhjäähän siinä polkaistiin: kaikki meni muuten hyvin, mutta varsinaiset työt meidän tontilla alkoivat vasta tämän viikon maanantaina. Kyllä! Eli viitisen kuukauttako tässä saatiin odotella, että kaivinkoneen kauha iski ensimmäisen kerran maahan...?

Nyt sitten rassaa nämä jo alkaneet pakkaskelit. Jos talvi aikoo tulla jo nyt, ei tallin perustuksia saada välttämättä valettua enää tämän vuoden puolella. Tavoite on, että tallin perustukset saataisiin vielä valmiiksi vuonna 2014, niin saamme heti keväällä alkaa rakentaa runkoa.

Muuten elämä sujuu ja soljuu ihan mallikkaasti, ei mitään valittamista.


Tätä blogia on tullut päivitettyä niin harvoin, että olen ajatellut useasti tämän lopettamista. Pitää vielä ottaa yläkerrasta kuvia -onhan se ollut jo vuoden päivät valmis- ja keksiä jotkut hyvät loppusanat. Ja kiitokset, totta kai.

-Sanna-

Back in Business!

Hei vaan kaikki!

Anteeksi luvattoman pitkä bloggaustauko! Tässä vierähti koko talvi ohitse yläkerran sohvalla köllötellessä ja siitä tosiasiasta nauttien, että meidän yläkerta on tosiaankin valmis! Tai no, valmis lienee suhteellinen käsite, sillä listat ja vessan peili puuttuvat vieläkin... Mutta eikös puulistojen ole vain hyvä seistä jonkin aikaa siinä huonetilassa, mihin ne lopulta sijoitetaan? Näin puu löytää "oikean mittansa", eikä enää turpoile ja kutistu, kun ilmankosteus ei vaihtele? Heh heh, eikö olekin hyvä selitys? ;)

Tässä on siis oleskeltu hyvän aikaa ilman sen kummempaa rakennusstressiä. Liekö aikainen kevät vai mikä, kun alkaa taas sormet syyhytä tekemisen puutteesta. Olemme siis alkaneet suunnitella autotallin rakentamista.

Ensin etsimme netistä meille parhaiten sopivan pohjaratkaisun. Hyviä pohjakuvia löytyy autotallipaketteja tarjoavien yritysten sivuilta. Emme kuitenkaan ota mitään materiaalipakettia, saati sitten valmiiksi pystytettyä tallia, koska näiden yritysten hinnoissa tuntuu olevan todella paljon ilmaa...

Meidän tallin on oltava ehdottomasti sivusta ajettava ja varaston täytyy sijaita tallin vieressä, ei sen takana. Päädystä ajettava talli ei sovi meidän tontille, se tulisi liian lähelle taloa. Tämä todettiin jo aikoinaan asemapiirrosta suunniteltaessa. Otimme yhteyttä vastaavaan mestariimme, jos hän voisi piirtää meille rakennuslupaan tarvittavat pohja-, julkisivu-, rakenne- ja perustuskuvat. Hän tulee ensi viikolla käymään, niin voimme keskustella tarkemmin yksityiskohdista.

Mietimme aluksi varastoa+yhden auton tallia+katosta. Tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että lämmintä varastotilaa ei voi koskaan olla liikaa, ja on se autokin kiva saada kovilla pakkasilla kunnolla suojaan, joten päädyimme kahden auton talliin+varastoon. Rakennuksen lämmitys hoidettaisiin ilmalämpöpumpulla.

Mutta kunhan saamme vastaavan ensi viikolla käymään, niin olemme taas vähän viisaampia. Tontin muoto aiheuttaa vähän päänvaivaa. Meidän etupiha kun on melko jyrkkää alamäkeä, että miten paljon tallin ympäristöä täytyykään lopulta nostaa...

Tähän vielä kuvia suunnitelmia selventämään!

-Sanna-

Yläkerran valaistus

Ihastuimme keittiössämme olevaan epäsuoraan valaistukseen niin paljon, että pakkohan sitä oli yrittää saada samaa tunnelmaa yläkertaankin.

Epäsuoria valaisimia on varmasti saatavilla myös valmiina, mutta me teimme valaisimet itse 12 millisestä vanerista, reunalistasta, valkoisesta maalista, koukuista ja ketjuista. Sähköasentaja oli onneksi mukana näissä meidän ideoissa, joten lopputulos vastaa sitä mitä haluttiin. Sähkömies asensi valaisimiimme pistotulpat, joten ne on tarvittaessa todella helppo irroittaa ja ottaa alas. Yläkerrassa on siis kolme tällaista valaisinta, oleskeluhuoneessa kaksi ja makuuhuoneessa yksi.

Spotit ovat hopeiset Airamin Planexit ja lamppuina Airamin Megaman LED-lamput, joiden värilämpötila on 2800K, eli melko keltaista. Olisimme halunneet spotteihin valkoista valoa, mutta meille oli tilattu väärät lamput emmekä jaksaneet alkaa vääntää myyjän kanssa kättä asiasta, koska kyseisessä puljussa on aina ollut todella nihkeä palvelu. Otettiin mitä saatiin ja poistuttiin paikalta.

LED-nauha puolestaan on Airamin Triton 12V, värilämpötila 4100K, sitä toivottua valkoista valoa. Nauhassa on toisella puolella tarra, jonka avulla sen voi kiinnittää. Nauha on kuitenkin sen verran jäykkää, että meidän kapeissa valaisimissa tarrakiinnitys ei toiminut, kun yritimme saada nauhaa taipumaan kulmista. Kehitimme hätäisen patentin lyhyistä ruuveista. Nyt nauha lepää vanerin päällä kyljellään ja se on tuettu  ruuveilla pystyyn. Ruuvit muodostavat "kujan", joka pitää nauhaa pystyssä.


Tältä valaisin näyttää ylhäältä päin. LED-nauha oli sen verran pitkä, että sitä jäi tuollainen pieni kieppi jäljelle. Ei kuitenkaan raaskittu katkaista sitä, joten kieppi sai jäädä. Sähköasentaja liimasi muuntajat ja johdot kuumaliimalla kiinni vaneriin, jotta ne eivät vilku valaisimien reunoilta.

Pelkät ledit toiminnassa.

Spotit toiminnassa. Tässä kuvassa valo ei tule pelkästään näistä kahdesta spotista. Takanani on toinen samanlainen valaisin ja näiden molempien valaisinten spotit syttyvät samasta katkaisijasta. Eli todellisuudessa kuvassa näkyy neljän spotin valomäärä eikä kahden.

Spotit ja ledit yhdessä.

Otin kuvat järjestelmäkameralla ilman salamaa. Kuten alimmasta kuvasta näkyy, niin kaikkien valojen ollessa päällä ledit jostain syystä syövät tehoa spoteilta, jolloin tila on hämärämpi kuin pelkkien spottien ollessa päällä. Mutta nyt kellertävät spotit eivät jaksa harmittaa. Tuohan tuo kellertävä valo kodikkaampaa tunnelmaa kuin valkoinen valo.


-Sanna-

Kohta me muutetaan!

Meidän yläkerta on viittä vaille valmis! Muuuttopuuhiin päästään varmaan kahden viikon sisällä, kun siirrämme omat vaatteemme ja muut henkilökohtaiset tavarat yläkerran uuteen makuuhuoneeseen.

Keskeneräisten asioiden listalta löytyy

-suurin osa listoista (lähes kaikki lattialistat ovat jo paikoillaan)
-vessan ja makuuhuoneen ovet
-ilmanvaihdon kytkeminen
-wc-kalusteiden asennus (pytty ja allas)
-makuuhuoneen tapetointi
-kaihtimien asennus

Mikään ei oikeastaan estä meitä jo muuttamasta yläkertaan, mutta on siellä huomattavasti mukavampi nukkua, kun saadaan ilmanvaihto toimimaan ja kaihtimet tuomaan yksityisyyttä.

Lauantaina meillä kävi vieraita, joten innostuttiin jo vähän kalustamaan tuota vinttiä. Raivataan sitten mattoja ja huonekaluja pois tieltä, kun jatketaan kesken jääneitä projekteja.


Yläkerran seinissä on puupaneeli, joka oli valmiiksi pohjamaalattu. Maalasimme paneelit asentamisen jälkeen Tikkurilan Paneelikatto Valkoisella. Parkettilattian sävy on valkolakattu saarni. Sohva ja matto ovat Askosta, tv-taso Ikeasta. TV:n Sami osti itselleen 30-vuotissyntymäpäivälahjaksi :)

Vessan laatat ovat kaikki K-Raudasta. Halusimme jatkaa yläkerrassa samaa "mosaiikkiteemaa", jota löytyy alakerran pesuhuoneesta. Allaskalusteet ja allas ovat Ikeasta.

Itselleni suurimman päänsäryn tässä yläkerrassa aiheutti vaatesäilytys. Miten sijoittaa vaatekaapit tilaan, jossa ehjien seinien korkeus on vain 160cm? Ratkaisu löytyi Ikean Bestå-sarjan kaapeista :) Hyllyllä näkyvät tapettirullat tulevat alla näkyvälle seinälle. Vuotien saumakohdat on maalattu harmaiksi: jos tapetti sattuu kuivuessaan kutistumaan, niin ruskea kipsilevy ei pääse pilkottamaan saumoista. Uudet runkopatjat odottavat käyttöönottoa. Oviaukosta näkyvä hormi on ensin pohjamaalattu tummanharmaalla sisustusmaalilla ja sitten käsitelty Tikkurilan Tunto Kivi -maalilla, sävynä Atsuriitti.

Viime viikolla saimme myös portaisiin kaiteet!

Kyllä sinne vielä asumaan päästään! :)

-Sanna-

Huoltoluukut

Alkuun lyhyt kertaus aiheesta:

Taloissa pitää olla aina jossain jonkinnäköinen pääsy kylmään ullakkotilaan, oli talo sitten yksi-, puolitoista- tai kaksikerroksinen. Yksikerroksisissa taloissa kulku on suunniteltu tapahtuvan joko ulkoa ylhäältä päätykolmiosta, tai sitten sisätiloista jonkinlaisen ullakkoluukun, tms. kautta. Puolitoistakerroksisessa tai korkeammassa talossa kulku kylmään ullakkotilaan on tehty samaan tyyliin joko ulkoseinästä tai sisätilojen kautta

Helmitalo on ratkaissut tämän asian vain merkitsemällä puolitoistakerroksisten talojen pohjapiirrustuksiin yläkerran seinustoille paikat huoltoluukuille. Taloelementtien ulkoseinissä ei siis automaattisesti ole minkäänlaisia luukkuja ja sisätiloissakin jää asiakkaan murheeksi hankkia jostain sopivat luukut.

Tällaisia luukkuja voi ostaa valmiina. Valmiita, lämpöeristettyjä luukkuja on olemassa pienempiä malleja ja sitten on myös olemassa ns. ullakko-ovia, jotka ovat lämpöeristettyjä ja vähän tavallista sisäovea pienempiä. Esimerkiksi Viialan Rakennustarvikkeelta olisi löytynyt tällaisia erityistarpeisiin sopivia ovia, mutta niillä oli myös erityisen kova hinta. Perehdyimme netissä myös pienempien luukkujen hintoihin ja nekin olivat melkoisen suolaisia. Hintaa kolmelle luukulle olisi kertynyt 600-700 euroa.

Tuli asiaa vähän itkettyä eräällä foorumilla ja siellä yksi ystävällinen sielu vinkkasi, että miten tuollaiset luukut voisi tehdä itse. Tätä ohjetta mukaillen Sami teki meille kolme huoltoluukkua. Tässä suuripiirteiset ohjeet vaihe kerrallaan:


1. Kattotuolirakenteiden väliin tehtiin luukuille runko kakkosnelosesta. Eri pituisia laudanpätkiä yhteensovittelemalla luukkujen kooksi valikoitui noin 50cm x 80cm. Sami toimi mittatikkuna, eli aikuisen miehen pitäisi mahtua näistä läpi.


2. Runkoon kiinnitettiin kaksi puupalikkaa. Näihin palikoihin kiinnitettiin 9-millinen vanerilevy, joka varastosta löytyneellä ulkomaalilla maalattiin paremmin lämpötilan vaihteluja kestäväksi (säänkestäväksi). Vaneri saatiin hyvin sisätilojen kautta kiinni paikoilleen käyttämällä kierretankoa, muttereita ja lukkomuttereita.

3. Seuraava kerros tehtiin leikkaamalla sopivan kokoiset palat 5cm paksusta polyuretaanilevystä. Reunat tiivistettiin vielä polyuretaanivaahdolla.

4. Tämän jälkeen luukku täytettiin kivivillalla, jota tuli noin 20cm paksuinen kerros. Villat peitettiin höyrynsulkumuovilla.

5. Tämän jälkeen luukut olivatkin enää viimeistä kerrosta vaille valmiit. Koska meillä on paneloidut seinät, tehtiin luukkuihin ovet naulaamalla paneelin pätkät kiinni vanerilevyyn. Valmis! Luukkujen reunat viimeistellään/kehystetään vielä listoilla. Luukkujen sijainnit yläkerrassa voi vielä tarkistaa pohjapiirrustuksesta.

Mikäli joku kopioi tätä ohjetta, niin hän tekee sen sitten täysin omalla vastuulla! Olemme soveltaneet omiin luukkuihimme netistä saatua ohjetta, emmekä tiedä onko kyseinen ohje tullut rakennusalan ammattilaiselta. Luukkujen lämmöneristyskyky tullaan näkemään vasta käytännössä. Tämä on siis täysin oma "sävellys".

Luukkurakenne on myös täysin kiinteä! Eli tällaista luukkua ei voida avata milloin tahansa ja kurkata kylmään tilaan. Luukun sisäinen rakenne pitää tarvittaessa purkaa. Olemme tietoisia, että vaikkapa tulipalon sattuessa palokunta menee tilanteen vaatiessa vaikka umpinaisesta seinästä moottorisahalla läpi. Tätä rakennetta ei hajoteta sekunnissa, mutta kyllä tästä nopeammin menee väkivallalla läpi, kuin jos alkaisi puhkoa moottorisahalla kipsilevyseinää ja repiä sieltä eristysvilloja pois.

-Sanna & Sami-

Portaat

Nyt meillä on portaat! Kaiteet vielä puuttuu, koska porrasasentaja oli sitä mieltä, että meidän kannattaa ensin rauhassa listoittaa ja viimeistellä tuo porrasaukko. Asentaja tulee kiinnittämään kaiteet alkuviikosta.

Runko on maalattua mäntyä ja askelmat kuultolakattua koivua. Lisäksi askelmissa on liukuesteurat. Hintaa portaille tuli 3200 euroa ja ne ovat täältä.

-Sanna-

Harmaita ja sinisiä seiniä

Viikko sitten kun teimme sisäkattoon aukkoa portaille, tavoitimme saman päivän aikana porrasfirman edustajan ja hän kävi ottamassa lopulliset mitat portaitamme varten. Oli tuolloin puhetta, että portaat saataisin paikoilleen tällä viikolla. Soittelin vielä perään ja sain kuulla, että meidän portaiden askelmat ovat tänään olleet työn alla ja huomenna he maalaavat runko-osia, joten asennus hoituu jo torstaina! Jääkää siis toki odottamaan päivitystä aiheesta!

Mennyt viikko on kulunut porrasaukon seiniä kitatessa, hioessa ja maalatessa. Paras ratkaisu olisi varmasti ollut ylitasoittaa pinnat, mutta kun oma osaaminen ei siihen riitä, niin tyydyttiin vain pakkeloimaan kipsilevyjen saumat. Sisätelineistä oli korvaamaton apu näissä hommissa, niiden vuokra oli vain 100 euroa per viikko.

Reippaana poikana Sami maalasi myös yläkerran oleskeluhuoneen seinät. Väriksi valikoitui tumma harmaa, joka löytyi Teknosin värikartoista koodilla NCS S 5502-B.  Ja jos ihmettelette, että mikä reikä tuolla oikean puoleisessa seinässä oikein on, niin se on yksi meidän huoltoluukuista. Kunhan luukut saadaan valmiiksi, niin teemme aiheesta päivityksen.

Ja sitten paluu ongelmaan, jota pohdin jo edellisessä päivityksessä. Muut, eli Sami, isäni ja varmaan loputkin perheenjäsenet olivat sitä mieltä, että porrasaukon sivuseinät tulisi maalata molemmat samalla sävyllä ja mieluiten samalla harmaalla, kuin mitä muukin yläkerran oleskelutila. Kehtasin kuitenkin olla eri mieltä ja halusin ehdottomasti tuosta yhdestä seinästä sinisen! Näin mielestäni seinä jatkuu mukavan yhtenäisenä ylös asti, vaikka siihen onkin pakko laittaa lista. Lisäksi pelkäsin, että tummanharmaa sävy olisi liian raskas näin vaaleansinisen sävyn yläpuolella. Siitä olisi pian voinut tulla sellainen vaikutelma, että ylempi seinä rohjahtaa alemman päälle. Nyt porrasaukossa on siis toinen seinä sininen ja toinen harmaa, mutta mielestäni tämä oli alakerran puolelta katsottuna ehdottomasti oikea ratkaisu! Ja kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, oleskeluhuoneen puolelta katsottuna sininen seinä ei näy lainkaan.

Onneksi on tullut pidettyä tätä blogia, niin täältä oli helppo tarkistaa alakerran seinien sävy. Laiskoina ja mukavuudenhaluisina ihmisinä emme pohjamaalanneet tuota ylempää seinää. Muistaakseni Helmitalon maalari käytti maalina Novaplastia, me otimme tähän seinään himmeän Jokerin. Seinä on nyt maalattu vasta kertaalleen ja ainakin päivänvalossa seinien sävyissä ei huomaa mitään eroa. Lopputuloksen näkee sitten, kun seinä on maalattu toiseen kertaan ja porrasaukon kattoon on saatu valaisin.

Mutta torstaina on luvassa kuvia ja asiaa meidän portaista! Kävijälaskurikin on raksuttanut rikki 70 tuhannen kävijän rajan, joten kiitos kovasti kaikille innokkaille lukijoille! Jättäkää rohkeasti kommenttia käynnistänne tai laittakaa rastia ruutuun.

-Sanna-

Porrasaukko tehty!

Meidän surullisen kuuluisa homeinen kattoluukku sai tänään kyytiä!

Porrasaukon purku-urakka aloitettiin varovasti yläkerran puolelta. Sami oli siivonnut aukon päältä puhallusvillat pois ja sisäkaton höyrynsulkumuovin läpi annettiin koolauspuille sorkkaraudalla kyytiä. Pappa seisoi telineillä ja otti putoavat rojut vastaan. Koolauspuut irtosivat yllättävän helposti. Tätä tulevaa urakkaa oli siis ajateltu jo aikoinaan Helmitalon puolesta. Sisäkaton rakenne oli siis tehty sellaiseksi, että se on helppo purkaa. Myös mdf-paneelit irtosivat todella siististi ja helposti.

Luukkukin lähti paikaltaan yllättävän helposti. Se oli loppujen lopuksi kattotuolien välissä kiinni vain muutamilla pitkillä ruuveilla ja uretaanivaahdolla. Sitten vain ruuvattiin gyproc-levyä porrasaukon sivuseinille. Soitin porrasfirmaan ja sieltäkin pääsi sopivasti setä ottamaan lopulliset mitat meidän portaita varten. Oli puhetta, että meidän portaat toimitettaisiin ja asennettaisiin mahdollisesti jo ensi viikon loppupuolella!

Ennen porrasaukon tekoa  yläkerrassa on laatoitettu vessaa ja kaikki paneelipinnat on maalattu. Portaiden saapumisen jälkeen tehtävälistalla on vielä

-seinien maalausta,
-hormin pinnan viimeistely,
-wc:n katon panelointi
-lattia

Nyt  kaipaisin mielipiteitä ja neuvoja: olemme suunnitelleet, että maalaamme yläkerrassa osan seinistä harmaiksi. Olen pohtinut tätä jo pitkään, että minkä väriseksi kannattaisi maalata tuo olohuoneen seinä, joka jatkuu mukamas yhtenäisenä yläkertaan saakka? Nyt kun seinä on yläkerran puolelta levytetty ja kattoa purettu välistä, niin aivan tasaisen sileäksi noiden kahden seinän kohtauspaikkaa ei saa, vaan siihen täytyy väkisinkin laittaa lista. Mutta listasta huolimatta kummalla sävyllä maalaisitte tuon seinän yläkerran puolelta, vaaleansinisellä vai harmaalla?

Voiton puolella ollaan, mutta maaliin on vielä matkaa! Töitä on niin sähkömiehelle kuin lvi-asentajallekin ja meille itselle. Mutta jos ne portaat nyt vain saadaan ensi viikolla, niin yksi merkittävä virstanpylväs on silloin saavutettu. Välillä on tahtonut usko loppua, mutta sitkeästi on vaan jatkettu eteenpäin, vaikka sitten kirosanojen avulla. Mitäs muuten tykkäätte mun raksapaidasta? Eikö olekin hieno? Sain sen pikkuveljeltä <3

-Sanna-

Seinät ja katto paneloitu!

Yksi etappi yläkerran valmistumisen suhteen on saatettu loppuun, eli seinien ja katon panelointi!

Ajatus paneloida seinät ja katto vaakaan valkoisella paneelilla oli minun ideani, jonka Sami kylläkin hyväksyi! Onneksi homma saatiin suoritettua loppuun ilman sen pahempaa hampaiden kiristelyä. Ongelmia aiheuttivat lähinnä pistorasioiden ja ilmanvaihtokanavien kohdat. Onneksi pyöreät reiät saatiin suhteellisen siististi ja helposti tehtyä rasiaterällä, kuviosahalla ja hiomalla. Pistorasioiden paikat osuivat juuri kahden paneelin saumaan, joten puun halkeaminen oli herkässä.

Paneelimme on talouslaatua ja valmiiksi valkoisessa pohjamaalissa. Ostimme puutavaran naapurikunnassa toimivalta sahalta. Kaiken kaikkiaan tavaraa oli 100 neliötä ja siihen oli laskettu 20 neliötä työstövaraa. Joukossa oli kuitenkin sen verran huonolaatuisia lankkuja, että wc:n kattoon pitää käydä hankkimassa uudet paneelit. Vaikka tavara on talouslaatuista ja alkuun näytti, että joutuisimme kittaamaan aika paljon reikiä ja koloja umpeen seinistä ja katosta tuli lopulta todella siistit. Sami kävi tänään vähän pahempia koloja kittaamassa. Maalamme nuo kaikki pinnat vielä kertaalleen valkoisiksi.

Pakko todeta, että tykkään ja kovasti! Yläkerta näyttää nyt just siltä, kuin mitä kuvittelin. Väriä tuonne saadaan vielä tapetoimalla ja maalamalla muut seinät ja tietenkin kalusteilla. Makuuhuoneen yhteen seinään tulee harmaa tapetti (ei siis mustavalkoinen, vaikka jossain kohtaa sitä halusinkin...) ja vessan seinät maalataan olohuoneen puolelta harmaiksi.

olohuone

näkymä makuuhuoneesta olohuoneeseen

makuuhuoneen nurkka

-Sanna-

P.S. Jos suunnitelmat pitävät paikkansa, niin ensi viikolla puhkotaan olohuoneen kattoon reikä!

Väliraportti: yläkerrassa kolisee taas

Yläkerrassa homma etenee! Sähköasentaja kävi viikko sitten tekemässä ensimmäiset vedot. On aina ilo katsella osaavaa ammattilaista työssään. Tältäkin sähköasentajalta meni ruokatunti mukaan laskettuna vain noin viitisen tuntia vetojen tekemiseen. Lisäksi hän pääsi aloittamaan työt reilun viikon varoitusajalla. Meillä oli aluksi katsottuna toinen urakoitsija, joka teki meille jo sähkösuunnitelmankin, mutta hän ei valitettavasti muilta kiireiltään enää ehtinyt. Tai olisi ehtinyt, mutta vasta useamman viikon kuluttua.

Oli myös hienoa huomata, että tämä sähköasentaja oli vuosien tuomasta kokemuksesta huolimatta heti mukana toteuttamassa meidän suunnitelmia epäsuorasta valaistuksesta ja portaiden pistevalaistuksesta. Hän ei siis ihmetellyt, että miksi ei lyötäisi kattoon vain perinteistä valaisinta ja sinne sisään hehkulamppu, vaan keskusteli kanssamme ledeistä, värilämpötiloista, spottien valokiilojen kulmista, jne. Pappa oli taas mukana auttamassa ja hän vain pyöritteli päätään tätä keskustelua kuunnellessaan: "Mitä vikaa on tavallisessa lampussa...?". Sitten kun yläkerta on ihan oikeasti valmis, niin lupaan tehdä erillisen päivityksen sen valaistuksesta.

Rautakaupan välivarasto on taas perustettu meidän olohuoneeseen.

Yläkerran vessassa on saatu seinät levytettyä sisäpuolelta. Ennen kuin seinät voitiin levyttää, piti jostain löytää se lopullinen veskiin tuleva kalusteryhmä, jotta saatiin rakenteiden sisälle piiloon jäävät tukilaudat paikoilleen. Meillä oli jo K-Raudasta katsottuna kaunis, pieni ryhmä, josta saimme vielä hyvän tarjouksenkin, mutta kyseisessä kaapistossa oli kovin vähän säilytystilaa. Kävimme vielä Ikeassa ja hetken pähkäiltyämme (ja kättä väännettyämme) päädyimme mustanruskeisiin Godmorgon-sarjan allaskaappiin vetolaatikoilla ja korkeaan sivukaappiin. Allaskaapin päälle tulee vain peili, ei peilikaappia. Vessan lattiassa on kaksi kerrosta EK Gyprocia. Niiden päälle sudittiin primer, jonka päälle asennettiin lattialämmitysmatto. Lämmitysmaton päälle tuleva tasoitekerros on vielä kesken.

Setäni on ollut mukana hommissa tällä viikolla. Sami ja pappa saivat tänään aloitettua makuuhuoneen seinien panelointia. Paneloinnin aloittamiseen meni turhaa aikaa ja hermojakin paloi, koska pistorasiat ovat juuri sellaisella korkeudella, että ne tulevat kahden paneelin saumaan. Hankimme talouslaatuista paneelia tarkoituksena säästää rahaa ja se taisi olla huono veto. Paneeli halkeilee, kun miehet yrittävät tehdä pistorasioille reikiä. Lisäksi paneeleiden pinta on todella huonossa kunnossa, eli joudumme pakkeloimaan pahimmat kolot ja nirhaumat piiloon ja sitten maalaamaan vielä koko roskan. Mutta jos tuon nyt saisi lokakuuhun mennessä valmiiksi... Vai mitä luulette??

Aikataulun ja suunnitelmien järkeistämistä

Tätä meidän raksaprojektia on aina  viety eteenpäin sellaisella yhtälöllä, että raha ei kasva puussa, aika on rajallista, mutta silti aika on rahaa. Mystistä, eikö?

Kaivoimme tässä taas eräänä päivänä kalenterit ja budjettilaskelmat esiin ja mietimme mihin projekteihin meidän tulisi nyt syksyllä keskittyä ja mitkä  voivat odottaa ensi kevääseen. Lista näyttää suurinpiirtein tältä:

-Yläkerta tehdään nyt syksyllä valmiiksi. Siitä ei tingitä ja siihen keskitetään suurin osa varoista sekä työmotivaatiosta. Kun yläkerta on nyt viimeinkin saatu lämpöeristettyä, niin nyt puhutaankin enää pintatöistä. Ajaksi muutettuna edessä oleviin hommiin kuluu aktiivista työaikaa noin viikko tai kaksi, riippuen kuinka pitkää päivää jaksetaan painaa. Tässä välissä pitää kuitenkin sähköasentajan käydä tekemässä ensimmäiset vedot. Sitten alkaa paneloiden paukuttelu ja väliseinien eristäminen sekä levyttäminen. Porrasfirmasta tulee tänään setä ottamaan mittoja ja esittelemään mahdollisia porrasmalleja.

-Talon takapuolen lumiesteet. Katon toiselle puolelle on ehdottomasti lisättävä lumiesteitä ennen talvea. Todennäköisesti pyydämme jostain ammattilaiset tekemään homman.

-Pihavajan edustan sorastus ja valojen asentaminen pihavajaan. Meillä on pihavajan ympärillä alle puolen metrin sorakaistale ja muuten koko takapiha on nurmikkoa. Juuri vajan edustalla nurmikko ei tahdo kasvaa, koska viime syksynä vajaa koottiin sadesäällä, jolloin nurmikko tallautui saveen ja jäi sinne. Nyt saven päällä lilluu vesi. Tarkoitus on kaivaa savea ja nurmikkoa pois vajan edestä ja laitta tilalle soraa. Sitten vain toivotaan, että vesi menee paremmin sorasta läpi ja vajalla pystyy käymään jatkossa kurastamatta kenkiään. Lisäksi meidän talon seinissä olevista ulkovalaisimista ei riitä valoa vajalle asti, joten olisi kiva saada varaston ja liiterin sisäkattoihin omat valot, jotta talvella ei tarvitse hakea polttopuita taskulampun kanssa.

-Etuterassi saa odottaa ensi kesään. Takaterassi on sen verran tilava, että etuterassille ei ole akuuttia tarvetta. Kesä on kuitenkin kääntymässä jo syksyyn, joten koirakaan ei kohta kaipaa varjoisaa lepoaluetta, jonka se olisi etuterassilta saanut.

-Talon maalaus toiseen kertaan. Kesä taisi jo tulla ja mennä, joten sekin urakka saa odottaa ensi kevääseen.

Eli hommaa riittää taas jälleen kerran.

-Sanna-

Yläkerta puhallettu!

Tänään saatiin vihdoin ja viimein yläkerta lämpöeristettyä! Koko urakassa meni aikaa noin 3 tuntia. Ammattimiehet puhalsivat, minä ja pappa teimme viimeistelyjä.

Ensin ammattimiehet puhalsivat seinien noin. 1,6m korkeat puhallustaskut täyteen, jonka jälkeen minä ja pappa niittasimme ja teippasimme höyrynsulun. Tämän jälkeen asensimme vinoseinien harvalaudotuksen paikalleen. Sitten puhallusvuorossa oli vino- ja suora yläpohja. Kulkusillat olimme rakentaneet jo etukäteen valmiiksi, jota pitkin puhaltaja pääsi "ketterästi" liikkumaan.


Eristettä tuli seuraavanlaiset kerrospaksuudet:
Seinät 30cm
Yläpohjan vino-osuus 43cm  
Yläpohjan suora osuus n. 60cm

Koko homma eteni nopeasti ja puhaltajien toiminnasta jäi erittäin ammattimainen kuva. Osaavilta ihmisiltä työ sujui nopeasti, lisäksi säästö siihen verrattuna, että olisin puhaltanut villat itse oli todella pieni, ellei jopa olematon.

Sitten vaan soitto sähköasentajalle, että tervetuloa töihin! Tilasinkin jo yläkerran lattiaan tulevat parketit! Löysin netistä osoitteen erikoisparketti.fi. Heiltä sai ilmaiseksi näytekappaleen postissa kotiin. Tilasin näytteen kolmisauvaisesta, valkolakatusta saarniparketista. Sävy on vähän vaaleampi kuin mitä alakerran muovimatossa. Jos yläkertaan tulisi muovimatto, pitäisi ensin tehdä iso urakka tasoitustöitä. Koiran takia laminaatti ei tule kysymykseenkään (luistaa tassujen alla), joten mattalakattu parketti on oikein hyvä valinta. 


-Sami-

Helmitalo mukana Hyvinkään asuntomessuilla

Minä olen maailman laiskin ja huonoin asuntomessuilla kävijä. Tässä on kuitenkin rakennutettu omakotitalo, jonka yläkerta on vielä kesken ja pihaakin olen työstänyt lähinnä yrityksen ja erehdyksen kautta, joten kai sitä olisi voinut olla vähän kiinnostuneempi, että miten ne talot nykyään tehdään. Selityksenikin ovat aika kehnot: 2009 Valkeakosken messuille en ehtinyt kesätöiden takia, 2012 Tampereen messujen talotarjonta alkoi lehtien ennakkojuttujen perusteella lähinnä naurattaa, ja nyt en vaan jaksa edes ajatella lähteväni Hyvinkäälle. Tuossa välissä ne messut ovat vaan olleet yksinkertaisesti liian kaukana. Mutta mitä nyt olen lehdistä lukenut, niin ilmeisestikin Hyvinkäällä on ymmärretty panostaa "tavallisten ihmisten tavallisiin taloihin", eli suurin osa taloista sopii tavallisille ihmisille, joilla on tavalliset vuositulot ja tavallinen (hajuton ja mauton..?) sisustusmaku.

Keväällä törmäsin sattumalta Helmitalon Minnaan. Siinä jutellessa Minna mainitsi, että he ovat tänä vuonna mukana Hyvinkään asuntomessuilla Onnenhelmi 135 -talomallilla (messukohde n:ro 7). Tämä tieto jäi korvan taakse kummittelemaan, joten nyt kun messut ovat käynnissä ostin muutaman lehden ja kurkin, mitä kohteesta on sanottu.

Nopealla silmäyksellä talosta on sanottu sekä hyvää että huonoa. Talo & Koti-lehdessä (7/2013) on  nähtävillä Onnenhelmi 135:n pohjapiirrustus ja kuva, josta näkyy vähän keittiötä ja olohuonetta. Tämän kuvan perusteella olen bongannut kohteesta kuvia muutamasta rakennus- ja sisustusblogista. Jos joku innokas bloggaaja sattuu muistamaan, että omassa blogissa on kuvia tästä Onnenhelmi 135 -talosta (messukohde n:ro 7) ja sen muista huoneista, niin olisi todella kiva nähdä niitä! Laittakaa vaikka linkkiä sähköpostiin, tai jättäkää kommenttia! :)

Talo & Koti-lehti kehuu taloa kotoisan suomalaiseksi, sisätiloja viehättäviksi, eikä mitään ole tehty erikoisuuden tavoittelun vuoksi. Ratkaisuja kehutaan laadukkaan oloisiksi vaikkakin tavanomaisiksi. Myös hinta-laatu-suhdetta pidetään hyvänä.

Meidän talo (7/2013) on poiminut messutaloista alle 180-neliöiset talot ja pyytänyt niistä arkkitehdin ja insinöörin arviot. Arkkitehti on antanut plussaa tehokkaasta pohjaratkaisusta (pieni talo, neljä makuuhuonetta) ja valoisasta, talon läpi ulottuvasta olohuone-keittiötilasta. Miinusta sen sijaan satelee hankalasta keittiöstä [kaapit ja komerot ovat liikaa hajallaan (ja voin taas kehuskella kuinka keksinkin muuttaa tässä meidän kodissa keittiön U-muotoon, hyvä minä!)], saunatilat ovat arkiset, sisääntulotilat liian putkimaiset ja talon vaatimaton ulkonäkö muistuttaa 1980-luvun valmistaloja. Yrittääkö arkkitehti sanoa, että talon ulkonäkö on jotenkin... vanhanaikainen??

Omasta mielestäni perinteisen näköiset  talot, ovat ne sitten talopaketteja tai itse hartiavoimin rakennettuja, tulevat aina olemaan juurikin perinteisen näköisiä ja ajattomia, kun taas nämä modernit, pulpettikattoiset ja vakaan laudoitetut talot tulevat aina ilmentämään omaa aikakauttaan ja ovat jo parinkymmenen vuoden päästä ulkonäöltään vanhanaikaisia. Mutta se on mun mielipide, en julista mitään ainoaa ja oikeaa, ehdotonta totuutta... ;)

Meidän talo-lehden insinööri puolestaan huomauttaa, että koska Helmitalon lämmitys ja ilmanvaihto toimivat poistoilmalämpöpumpulla, niin talvella sähkölämmityksen osuus kasvaa, mikäli PILP:in tukena ei käytetä varaavaa takkaa.

Kodinrakentaja-lehti (6/2013) on puolestaan kysynyt arkkitehdiltä aikas "ympäripyöreää" mielipidettä muutamasta messukohteesta. Arkkitehti on jakanut taloille tähtiä arkkitehtuurista, tilasuunnittelusta ja toiminnallisuudesta, viimeistelystä, yksilöllisistä piirteistä ja jälkimausta. Onnenhelmi 135 on saanut yhden tähden arkkitehtuurista ja yksilöllisyydestä, kaksi tähteä tilasuunnittelusta, toiminnallisuudesta ja viimeistelystä. Talon jälkimaku on kolmen tähden arvoinen. Veikkaan sen tulevan pitkälti juuri tästä hinta-laatu-suhteesta.

Kodinrakentaja-lehdessä on myös kommentti Helmitalon toimitusjohtaja Heimo Hirvoselta. Hirvonen sanoo juuri sen, mikä oli meillekin yksi syy päätyä Helmitaloon: talo on tehty sellaiselle nuorelle parille, jolla ei ole liikaa varallisuutta. Lehden haastattelema arkkitehti toteaa talon asialliseksi perusasunnoksi, jossa huoneet ja tilat muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Hän kuitenkin kaipaa taloon urbaanimpaa ilmettä. Ja tietyllä tapaa kaipaan myös minäkin, vaikka äsken hehkutin perinteisten näköisten talojen puolesta. Yksikerroksisia Helmitaloja kun on nykyään mahdollista saada myös modernilla ulkoasulla, niin miksi, voi miksi tätä messutaloa ei voitu rakentaa uudella ulkoasulla?? Perinteinen Helmitalo siellä modernien talojen keskellä pistää silmään, mikä voi olla hyvä tai huono asia. Ehkä nykyaikaisempi ulkonäkö toisi lisää kiinnostuneita asiakkaita, kuka tietää...

Arkkitehti myös sanoo, että Onnenhelmi 135 edustaa arkista ja tavanomaista valmistalotyyliä, jota voi muokata panostamalla yksityiskohtiin. Ja taas avaudun! Juuri näin, kiitos arkkitehti! Se, joka sanoo nykypäivän valmistaloja hajuttomiksi, mauttomiksi ja persoonattomiksi, on täysin mielikuvitukseton ihminen ja omien ennakkoluulojensa vanki. Pystyn laskemaan yhden käden sormilla kaikki koskaan näkemäni tummansiniset talot. Vaaleansiniset sisäseinät olen nähnyt vain yhdessä talossa, mistä härskisti kopioin värin omaan kotiini. Kulmaluukullisen takan näin ensimmäistä kertaa TakkaCenterin esitteessä. Että se siitä massaan hukkumisesta, hah! :D

Minä en ehkä käynyt asuntomessuilla, mutta pikkuveljeni kävi! Soitin hänelle ja kysyin, että miltä tämä messujen Helmitalo näytti. Kommentti oli yllättävän monisanainen ja värikäs jos otetaan huomioon, että se tuli 18-vuotiaan pojan suusta: "-Se oli sellainen vähän sekava. Se oli niin kuin kahdessa osassa, ei silleen kaikki samassa kuten teillä." Just...

Eli ilmeisesti veljeäni häiritsi talon toiseen päähän jäävät kaksi makuuhuonetta, iso olohuone-keittiötila ja iso makuuhuone jakavat talon kahtia, ja toiseen puoliskoon jää yksi makuuhuone "eristyksiin" saunatilojen kanssa. Se, miksi meillä on "kaikki samassa" johtuu tietysti alakerran pienestä neliömäärästä ja siitä, että koiran takia meillä on kaikki sisäovet aina auki, joten meillä riittä valoa ja huoneesta toiseen on helppo kulkea. Lapsuuden kotimme (jossa veljeni vielä asuu) on hyvin samantapainen kuin messuilla oleva Onnenhelmi, eli yhdessä päässä on saunatilat, keskeltä löytyy keittiö ja olohuone, ja toisessa päässä on neljä huonetta.

Pikkuveljelle iso kiitos hienosta kommentista. Haluan myös toivottaa Helmitalon työntekijöille kaikkea hyvää. Jatkakaa samaan malliin, teette työnne todella hyvin! Kiitos vielä kerran, että teitte meille kodin. Tässä on hyvä asua ja elää. Erityisterveiset Minnalle ja Heimolle!

-Sanna-

Pieni Tee se itse -projekti

Ostin aikoinani  opiskelijaboksiini seinäpeilin, jossa on puiset kehykset. Peili ei ole koskaan ollut mikään kaunistus ja koko sen ajan kun olemme Samin kanssa asuneet samassa taloudessa, peili on vain kulkenut nurkasta nurkkaan vailla omaa paikkaa.

Ajattelin antaa peiliparalle uuden elämän, joten maalasin kellertävät puukehykset valkoisiksi ja hankin peiliin sisustustarran. Nyt siitä tuli oikein hieno ja kaunis! Jos sille löytyisi vihdoinkin oma paikka, vaikkapa yläkerrasta.

Tarra on ostettu verkkokaupasta tarravimma.fi.

-Sanna-