Tapaus puutarhajyrä

Varoitus! Tämä päivitys sisältää avautumisen!


Tänään aloimme valmistautua nurmikon tekoon. Urakoitsija, jolta saimme sepelit ja mullat ja joka myös hoiti niiden levityksen sanoi, että häneltä saisi jyrän lainaksi. Aamulla kävimme paikallisessa rautakaupassa ostamassa nurmikon siemeniä ja kyselimme samalla saisiko sieltä puutarhajyrää lainaksi. Myyjä sanoi, että heillä oli jyrä, mutta joku on pitänyt sitä itsellään vuoden päivät. Nyt heillä on uusi jyrä, mutta sekin on jossain. Iltapäivällä urakoitsija lähetti viestin, että hänen jyränsä on yhä toisaalla käytössä, mutta voisimme kysyä jyrää lainaksi paikallisesta rautakaupasta... Just... Kysyimme sitten sieltä paikallisesta rautakaupasta mitä maksaisi vaikkapa kaivonrengas, jos sellaisesta olisi jyrän korvikkeeksi. Rengas olisi kuitenkin maksanut niin paljon, ettei sitä kannattanut tähän tarkoitukseen hankkia. 

Sami soitteli työkaverilleen ja tämä vinkkasi erästä puutarhamyymälää, josta hän on joskus vuokrannut jyrän. Selvitimme jyrän päivävuokran kyseisestä liikkeestä. Emme saa millään koko nurmikkoa tehtyä muutamassa päivässä, joten oman jyrän hankkiminen alkoi kuulostaa järkevämmältä vaihtoehdolta. Sitten aloimme pommittaa mahdollisia myymälöitä, kuten lähimmät Kodin Terra, K-Rauta, HongKong... Kodin Terrassa jyrän hinta hipoi yhdeksääkymmentä euroa, K-Raudassa niitä ei ollut lainkaan ja HongKongista ne olivat loppu, eikä lisää enää tilata.

Onneksi on olemassa Google. Sieltä löytyi IKH:n jälleenmyyjä, soitettiin äkkiä sinne ja käytiin hakemassa varaston viimeinen jyrä. Eli lopulta saatiin oma. Huomenna aletaan kylvöhommat.

Mutta hyvät, rakkaat ihmiset: jos joskus jotain jostain lainaatte, niin palauttakaa myös lainaamanne tavarat! Ilmeisesti täällä takahikiällä ei rautakauppa pidä mitään kirjaa, mitä lainataan minnekin. Osasivat kyllä kertoa, että jyrä on ollut vuoden jollain käytössä. Toivottavasti perivät siitä edes vuokraa...


-Sanna-

Nurmikon voi nyt kylvää

Mullat ja lannoitteet on nyt levitetty, samoin sepeli. Tulee ihan lapsuuden maisemat mieleen, sen verran tuo multa löyhkää sianpaskallle. Ainakin mullan pitäisi olla hyvää tavaraa, eli heti huomenna mennään ostaan ruohonsiemenet ja haravat ja aletaan kylvöpuuhiin. Talon seinustoille ja pihatielle levitettiin sepeliä.

Takana vasemmalla näkyy kivikasa, joka jäi haluttua matalammaksi. Olisin kaivannut tuohon parempaa näkösuojaa, mutta täytyy korjata asia istutuksilla.

Nurmikkoa on kylvettävänä arviolta 600 neliötä. Onneksi meille tulee pari terassia ja tontin laidalle vaja, joten ihan koko lääniä ei tarvitse nurmikolla peittää.

"Risteysalue", eli takana näkyy tuleva nurmialue, vasemmalla on sorastettu parkkialue ja oikealle tulee sitten joskus autokatos. Katoksen alue vain siistittiin. Sitä ei nyt suotta kannata alkaa viimeistelemään, jos katos rakennetaankin vaikka jo ensi kesänä.







Nyt keskitytään muutama päivä nurmikon kylvämiseen, ennen kuin helteet (ehkä) alkavat ja kun kuurosateitakin on sopivasti luvattu. Maalataan sitten joskus. Talkooväkikin lähti tänään kotiin. Koira on ollut pari päivää stressissä, kun piha on aivan myllätty ja koneet rymistelivät ulkona. Eihän tällaiselle pihalle voi edes pissiä!

Yläkerrasta ei ole nyt kuvia, mutta äijät saivat levytettyä tuulensuojalevyillä puolet seinistä ja kolmasosan vinokatosta.

-Sanna-

Rytinää ja ryskettä: paljon tapahtuu kerralla

Nyt juhannuksen jälkeen oli tarkoitus aloittaa talon maalaus. Maalit on ostettu, telineet lainattu ja talkooväkikin on koossa, mutta sää vesitti suunnitelmat. Näillä näkymin ensimmäinen sateeton päivä tällä viikolla olisi perjantai. Eli maalaamaan ei nyt päästä.

Talkooväki pyydettiin säästä huolimatta hommiin, kyllähän yläkerrassa riittää tekemistä vaikka millä mitalla. Aamulla kun odotettiin työvoimaa saapuvaksi, ajoi pihaan traktori multakuorman kanssa. Traktori oli jo kippaamassa kuormaa pihaan, kun lähetin Samin äkkiä kysymään, että onhan kuski varmasti oikeassa osoitteessa. Kuski vastasi, että tulevat tänään tekemään pihan. Doddii! Parempi, että tulivat nyt kuin ei koskaan, vaikka kyllä tässä hermoja hivelee kun saa välillä juosta pihalla ja välillä olla apuna yläkertaporukalle. Autoja siirrellään edestakaisin, etteivät ne olisi kaivinkoneen tiellä ja samalla yritetään kantaa ja nostella rakennusmateriaaleja yläkertaan.

Eli maalaussäitä odotellessa saamme ajan kulumaan nurmikkoa kylvämällä. Uskallanko haaveilla jo takaterassista? Jos sen saisi vaikka heinäkuun aikana tehtyä...


-Sanna-

Näkymätöntä työtä

Minä ja koira pääsimme (jouduimme) kolmeksi päiväksi evakkoon, kun isäntä sai kaverinsa auttamaan yläkerran kanssa. Asiat piti tietenkin hoitaa tärkeysjärjestyksessä, joten poikien viikonloppu alkoi lyhyellä visiitillä Eestin maalle. Kuka sitä nyt raksahommia ilman kunnon eväitä tekee... Tällä määrällä hoituvat kyllä yläkerta, ulkomaalaus, terassit ja muutama pienempi projekti. Saattaa siitä riittää syksyn tupareihinkin.

Äijät huhkivat kaksi päivää. Saldona lopun lattian levytys ja lisärungon väsäystä tuulensuojalevyille. Sami sanoi etten sitten saa räyhätä, jos yläkerta näyttää siltä, että mitään ei ole tapahtunut. Lisärunko on piilossa sivu-ullakoilla, eli kun luukusta hätäisesti kurkistaa, niin näyttää siltä kuin lattia vain olisi levytetty. Päätyjen osalta rungot ovat valmiit ja ne on eristetty kivivillalla. Sami haluaisi hoitaa lopun yläkerran eristämisen puhallusvillalla. Tulee vähän kalliimmaksi, mutta itse pääsisi helpommalla. Nyt pitäisi löytää jostain sähkö- ja putkimies, sekä ilmastointiasentaja. Ja viimeistellä se lisärunko, jotta saadaan ostaa tuulensuojalevyt ja asentaa ne paikoilleen.

 Eli yläkerran osalta tapahtumaketju tähän asti on ollut seuraava:

-kakkosnelosista koolaukset lattiaan
-päätyihin runko kakkosnelosista, lämmöneristys kivivillalla
-lattian levytys lastulevyillä, levyn koko 600x2400
-kakkosnelosista lisärunko tuulensuojalevyille
(tähän mennessä kakkosnelosta on mennyt n. 250 metriä)

Loppuun vielä terveiset meidän koiralta: muistakaa ottaa rennosti! Kyllä se kesäloma sieltä tulee, jos ei ole jo mennyt... ;)

-Sanna-

Sinistä vai sinistä?

Entten tentten teelikamentten... Kahdesta hyvästä on paha valita se parempi. Me täällä pähkäillään ulkomaalin sävyn kanssa. Sinistä laitetaan (yllättyikö joku?) mutta laitetaanko keskisinistä vai tummansinistä lähempänä oleva sävy?

Rakennusvalvonta ei ole asettanut mitään ohjeistusta talojen seinien ja kattojen väreistä, eli jokainen rakentaja on saanut mennä omien mieltymystensä mukaan. Tässä meidän tiellä on valkoisia, harmaita ja sinertäviä taloja, mutta yhdestä talosta on ilmeisesti tulossa punainen.

Eniten silmää miellyttävät Pinotexiltä löytyvät sävyt, Tuomenmarja ja Blue Mood. Tuomenmarja on peittävä sävy ja Blue Mood on ulkoväri, mutta nykyäänhän maaleja voidaan sävyttää mihin pohjaan vain.

Tuomenmarja on ainakin rautakauppojen mallikappaleiden mukaan lähes violetti, ainakin kirkkaassa valossa. Itseäni ainakin mietityttää, että miltä kyseinen maali näyttäisi pimeinä talvi-iltoina. En halua talomme olevan mustanpuhuva. Blue Mood taasen on lähempänä keskisinistä, eli se ei välttämättä taittaisi kirkkaina kesäpäivinä violettiin, vaan näyttäisi siniseltä kesällä ja talvella.

Jos päädymme Tuomenmarjaan, maalaisimme talon valkoiset osat Norsunluu-nimisellä sävyllä, joka ei ole aivan puhdas valkoinen, vaan lähempänä luonnonvalkoista. Blue Moodin kanssa laittaisimme kirkkaampaa valkoista.

Tuomenmarja + Norsunluu

---------------------

Blue Mood + Kide

Ja haluan muistuttaa, että nämä valmistajien nettisivuilta löytyvät värimallit on saatu aikaan sähköisesti.  Ne eivät korvaa aitoja värimalleja, sillä värin kokemiseen vaikuttavat mm. materiaalin pinta, kiilto ja valaistus (lainattu Tikkurilan nettisivuilta).




-Sanna-

Lyhyesti ja ytimekkäästi...

...mitään ei ole tapahtunut. Täällä hommat eivät ole edenneet mihinkään suuntaan viimeisten viikkojen aikana.

Maanrakennusurakoitsijaa ei ole kuulunut eikä näkynyt. Perään on soiteltu ja tämä sanoo aina tulevansa joko loppuviikosta tai ensi viikolla. Tämä sama lupaus kuultiin taas toissapäivänä. Piha on edelleen rumaa savipeltoa ja naapureita varmasti ihmetyttää/ottaa päähän miksi emme ole tehneet pihallemme mitään. Eipä tuo mikään korttelin kaunistus ole.

Koska pihahommat seisovat edelleen, emme ole pitäneet mitään kiirettä pihavajan hankkimisen ja aidan suhteen. Aitakuvat rakennusvalvontaan on edelleen piirtämättä. Takaterassia ollaan vähän suunniteltu, että jos siitä tekisi suosiolla koko talon levyisen (ottaen tietysti rännit ja rännikaivot huomioon) ja kolme metriä syvän.

Yläkerrassa ei ole tapahtunut mitään edistystä. Olen lisäksi kadottanut meidän kameran taas johonkin, joten en edes pysty ottamaan kuvia, että mitä siellä on tähän asti tehty. Viikon päästä Samin kaveri tulee auttamaan ja yhdessä heidän olisi tarkoitus laittaa tuulensuojalevyt paikoilleen. Levyt ovat vielä hankkimatta.

Ulkomaalauskaan ei ole edennyt mihinkään. Sami yrittää löytää jostain lainaksi edullisia telineitä ja maalitkin pitäisi saada totta kai hyvään hintaan. Emme tosin ole päässeet vieläkään selkeään yksimielisyyteen maalin sävystä. Porukat ovat lupautuneet auttamaan maalaamisessa, mutta Samin ja isäni vapaapäivät eivät täsmää. Vaikka en kyllä tajua mihin heitä enää tarvitaan, jos meitä kykeneviä maalareita on jo minä, äitini ja pikkuveljeni. Mutta kun se maalaaminen on kuulemma PAKKO aloittaa ylhäältä päätykolmioista, ettei vain tule valumia. Huokaan syvään ja kiroan hiljaa sisälläni...

Meinaa iskeä stressi, kun tekemistä on niin maan helkkaristi, mutta muiden hannareiden takia mikään ei etene. Anteeksi avautuminen, mutta mua ihan oikeesti ottaa päähän.

Loppuun vielä yksi jännä huomio. Pari naapuria on kysellyt koska me muutamme taloomme. Ilmeet ovat näkemisen arvoisia kun kerron meidän asuneen talossa jo maaliskuun alusta saakka. Ilmeisesti maalaamaton julkisivu, ruma piha ja pinkka kakkosnelosia talon seinustalla antaa sen vaikutelman, että talo on sisältä täysin vaiheessa.


-Sanna-